Jostain ihmeen syystä olen tänään muistellut useampaan otteeseen Elsaa. Mökkisaaressa kun tultiin aamuiselta metsäkäppäilyltä puhe kääntyi Elsaan ja sen tempauksiin. Ohi laukkaava Tuuli sai meikäläisen hetkeksi luulemaan, että metsässä on myös Elsa mukana, sillä sen verran samanoloisia ja kokoisia nuo kaksi koiraa ovat...

On nyt tunnustettava, että Elsa on vielä mökin hyllyllä. Tuhka ei siis vieläkään ole päässyt mustikanvarpujen sekaan muun lauman jatkoksi. Samassa metsäisessä paikassa lepää muu lauma, jonka kanssa Elsa varttui: Wilma, Iiris ja kattimatti Sämpy. Luonnollisinta olis saada Elsa sinne kamujen joukkoon, mutta tänään jostain syystä aloin ajattelemaan, että haluan Elsan lähemmäksi, siihen ison rantakoivun alle, missä se aina kesäisin loikoili...sillä eihän Elsa oikeasti ole kaukana, eihän?