Seuraneiti on sairaslomalla vielä tämän päivän. Eilen onnistui hiljaa oleminen jo suht hyvin, vaikka tiukkaahan se tekee .

Pelleryhmän harjoitukset jatkuu. Tänään seuraneidin selkää käytettiin ponnahduslautana, vaakatasossa siis. Välillä vaikutti siltä, että Elsa terotti seuraneidin selässä kynsiään...selkä mahtaa näyttää aika riivinraudalta... Ja kaiken tohinan jälkeen Aurinkoinen kellahti seuraneidin kainaloon muka nukkumaan. Niinpä. Ei tässä taloudessa herätyskelloa tarvita, kun on pelleryhmä koolla.

Huomenna on täällä paikkakunnalla ryhmänäyttely. Seuraneiti ei pääse siihen näyttelyyn, vaan joutuu töihin. Yleensähän ei lauantai tällä alalla ole työpäivä, mutta nyt juhlitaankin 100-vuotiasta päiväkotia, eli työpaikalla on avoimet ovet. Talo taitaa muuten olla ainoa Suomessa laatuaan, alunperin päiväkodiksi rakennettu ja sellaisena vielä toimiva. Siksi siis juhlapäivä...

Aamun isäpappa on tulossa tänne näyttelyyn. Kaukaa matkustavat, joten on todellakin harmi, ettei seuraneiti pääse pappaa tapaamaan. Ja on papalla muutama Aamun sukulainenkin autonkyydissä mukana, joten muitakin sukulaisia on näytillä huomenna tuolla ampumaradalla. Aamu itse matkaa mökkisaareen, ehkä jo tänään, joten Aurinkoiseltakin jää isähahmon näkeminen tällä kertaa...

Jälkikasvusta puheenollen. Eilen Aamu sai tavata 3 flattipentua. Ne on niitä mustia, joita seuraneiti on käynyt kahteen otteeseen jo kuvaamassa. Voi viude, mitä paketteja! Aamu oli ensin hieman ihmeissään, sillä ei neiti ole ennen kolmea pentua samanaikaisesti tavannut ja vieläpä flattipentua. Mutta näkihän sen Aamusta, että sillä oli homma hanskassa. Oli ihanaa nähdä, kuinka luontevasti Aurinkoinen pikkuisten kanssa oli. Tämä tietää hyvää tulevaisuutta ajatellen...