Sateinen sunnuntai. Seuraneiti on seuraillut Eläkeläisen vointia haukan silmin. Onko se kipeä? Kipeän oloinen ei Elsa näytä olevan, mutta jotenkin hillitympi mitä normaalisti. Ja eilen illallahan Elsa oli yökkinyt eteisessä  "kaksi matollista", eli eteisen matot joutui pesuun.

Seuraneiti itse ei ollut kotosalla eilen illalla, vaan oli juhlistamassa agilityjaostomme yhtä perustajajäsentä, joka on saavuttanut omien sanojensa mukaan kypsän iän, eli täydet puoli vuosisataa. Onnea vielä kerran jaostomme viralliselle agilitytuomarille! Ilta oli mukava varsinkin kun sen sai viettää samanhenkisten, eli agilityporukan kanssa...

Mutta sunnuntai siis valkeni syysmyrskyn kourissa. Tosin myrsky näyttää enemmän riehuvan töllöttimen sääkartalla...mutta sadetta ja RÄNTÄsadetta piisaa. Käytiin lättyjen kanssa metsälenkillä, hieman lyhyemällä, kun ei tuon muorin vointia tiedä. Hyvin se jaksoi, mennä viipotti entiseen tapaansa, söi hevonpeetä ja laukkaili pitkin maita ja mantuja. Mutta Elsa osaa myös hämätä. Se rakastaa metsälenkkeilyjä niin paljon, että lähtee mukaan vaikka kivut olis kovatkin. Seuraneiti muistelee aikoja syksyllä -05, kun Elsan ranne meni muusiksi ja kuinka Elsa hermostui, kun sitä ei voinut ottaa mukaan metsään...mieli haluaa, mutta kun kroppa ei aina kestä...

Ranteista puheenollen. Seuraneiti kävi eilen tervehtimässä yhtä entistä ryhmäläistään, dalmis Nataa, joka loppukesästä joutui ikävään onnettomuuteen. Nata on jo aika iäkäs ja oli innoissaan hypännyt laiturilta kivelle JA murtanut ranteensa. Ranne korjattiin leikkauksella ja toipuminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Kipsin/tuen ollessa tassussa Nata uskalsi jonkin verran käyttää tassuaan, mutta nyt kun tassu on ilman pakettia, ei Nata suostu laittamaan tassuansa maahan. Ja voi vain kuvitella, että Natan omistaja(t) ovat murheissaan. Eli eilen siis seuraneiti kävi tervehtimässä potilasta. Potilas oli iloinen, mutta pomppi vaan kolmella tassulla. Eli fysioterapeutin tarve olisi suuri, mutta mistä ihmeestä tällä seudulla sellaisen löytää?? Kaikki palvelut kun on siellä jossain etelässä  Seuraneiti kuitenkin lainasi potilaalle Back On Track rannetukea ja vihjasi, että ehkä kipeää etujalkaa voisi lämmitellä vehnätyynyn avulla. Ja viimeisimmän tiedon mukaan Nata on ollut kovin hyväntuulinen ja iloinen, ehkä noista seuraneidin ideoista oli jotain hyötyä...

Ja niitä rättejä sitten, juu. Tiskirättejä. Aamu tuli tuohon tuolin taakse ja huokasi syvään. Niin huokasi seuraneitikin, kun näki, mitä Aamulla oli suussaan. Taas oli tehty keikka keittiön kaappiin, MUTTA tällä kertaa seuraneiti tietää, että kaapinovi oli valmiiksi auki, eli hokkuspokkus koira ei ole tehnyt taikojaan tällä kertaa. Kamera sattui olemaan tuossa pöydällä, joten eikun räps, räps, kun koira istui noin puolen metrin päässä seuraneidistä tämän näköisenä: