Käytiin Tuivertajan kanssa pikavisiitillä Tuurissa tänään. Ja kuten kahtena aikaisempana Tuulin näyttelypäivänä, tänäänkin satoi, kuinkas muuten. Tuomarina Leila Kärkäs, joka oli kärkäs, ehkä myös sen takia, että hänellä oli seuranaan tuomariharjoittelija.

En nyt yhtään vähättele Tuulin saamaa arvostelua, löysihän tuomaritäti juuri ne virheet, jotka Tuulissa on, mutta en mä nyt ymmärrä, miksi Tuulin ulkomuoto on vaan EH:n arvoinen. Toisaalta, mitä sitten, jos kuono-osa on hitusen liian lyhyt, tai etuosa niukasti kulmautunut? Tuulihan syö ihan hyvin kuonollaan ja pääsee aika haipakkaa vauhtia niukasti kulmautuneesta etuosastaan huolimatta! Arvostelun loppukommentti "hieman ujosteleva käytös tutkittaessa" totta. Tuuli oli keskittynyt mun taskussa olevaan palloon ja kuten aina hieman virittyneessä tilanteessa, Tuulia ei saa koskea, en edes minä. Pitäiskö tuota alkaa ihan oikeasti reenaamaan? Ehkä, jos siitä tulee ongelma. Eiköhän me selvitä tulevaisuuden näyttelyistäkin, vaikka Tuulia vähän ujostuttaa...tai sitten ei.

Tuurin matkan jälkeen kerättiin kotona voimia Aamun ja KePon viettäessä mökkisaaressa omaa laatuaikaansa. Lähdin sitten Tuulin kanssa viettämään omaa laatuaika metsäkäppäilylle. Just me and you, my dog. Ja Tuulihan oli kuulolla, kulki kaks metriä eteenpäin ja pysähtyi tarkistamaan, tulenko...ehkä taskussa ollut The Pallo hieman aiheutti riippuvuutta?

Noh, metsäkäppäilyn lopuksi päätin toteuttaa Tuulille ns. yliuiton hiekkamontun yli. Käytiin viemässä yhdessä The Pallo jyrkän rinteen rantaan ja siitä sitten yhteistä kävelyä vastarannalle. Luontoäiti on kastellut maata sen verran rajusti koko kevään, että hiekkamontussa oli vettä enemmän kuin viime kesänä, joten jouduttiin kiertämään aikamoinen matka, jotta päästiin vastarannalle.

Nii-ih, ja tilanne oli siis sama siellä vastarannalla. Siinä kohtaa, missä viime kesänä oli "sopiva" saareke, olikin vettä n. 30 cm...hmmm. Pistin Tuulin linjalle, mutta se ei enää muistanut palloa . Jahas, mitäs nyt viisaat tekis? Siirtyis toiseen lähetyspaikkaan tai menisivät lähemmäksi The Palloa. Jälkimmäinen vaihtoehto vaikutti liian kostealta meikäläisen makuun, joten siirryin toiseen lähetyspaikkaan. Tuuli touhotti, se kyllä ymmärsi, että jotain pitäis hakea, mutta MISTÄ!!?

Siinä minä sitten seisoin, jyrkällä hiekkajyrkänteellä ja totesin, että The Pallo on saatava vastarannalta pois....katsoin saappaiteni varsia ja sitten vesimäärää saarekkeelle. Ja paskanmarjat! Mitä märistä varpaista, kunhan Tuuli onnistuu. Eli ASTUIN veteen ja siirryin saarekkeelle. Tuuli tiesi, että nyt on tosi kyseessä. Se seisoi vedessä vieressäni ja tuijotti vastarannalle....lähetin sen uudestaan ja se lähti uimaan...kääntyi kertaalleen, mutta sain se käsimerkin avulla kääntymään vastarannan suuntaan ja hiljaa kehuen sain Tuulin uimaan tehokkaasti SUORAAN vastarannalle. Huh. Työvoitto. Ja sitten seuraava tehtävä....ohjaa koira käsimerkeillä pallolle, joka oli n. 10 metrin päässä Tuulista rannansuuntaan vasemmalle...ja niin se Tuuli vaan tajusi, mitä näytin ja löysi pallon  Sitten seuraava koitinkivi: miten saada koira uimalla takaisin?
Fiksu koira siirtyi rantautumispaikkaan (ilmeisesti lyhin matka uida) ja tuli uiden pallo suussa yli. Pisteet kyllä tänään Tuulille hyvästä yhteistyöstä. Mitä sitten, vaikka kuono on liian lyhyt - suuhun mahtuu ihan hyvin The Pallo!