Ihme ja kumma on tapahtunut. Seuraneiti bongasi viime viikolla eräässä paikassa kyltin, jossa toivotettiin KOIRAT tervetulleiksi alueelle. Pyhä jysäys! Löytyykö tästä koira-kielteisestä kaupungista yleinen paikka, johon koirat ihan aikuisten oikeasti ovat tervetulleita? KYLLÄ! Tästä linkistä pääsee tutustumaan tuohon alueeseen tarkemmin.

Eli tänään sitten toteutettiin sitä kylttiä ja astuttiin tuohon salaiseen puutarhaan, eli alueelle. Mutta ei me tietenkään ensimmäiseksi kasvimaalle törmätty, kunhan käveltiin hiekkakäytävää pitkin ja nautittiin lintujen laulusta. Ja sitten, siinä yhden vanhan puisen rakennuksen kohdalla, lätyt juuttuivat haistelemaan kivijalkaa, jokseenkin uteliaina. Ja Elsahan on aina ensin ja Aurinkoinen junnaa perässä, seuraneiti siinä keskellä. Mutta tänään seuraneidin ja Aamun välissä oli lisäksi yksi otus lisää...nimittän ROTTA! Se reppana oli aivan painautuneena seinää vasten ja hengitti hädissään. Saattoi jopa olla, että Elsa oli sitä haistellut, mutta Aamu ainakin käveli noin 30 cm päästä sitä rotta-reppanaa. Ja mitä lätyt tekee??? Eivät tajua ohittaneensa elävän rotan...Kiesus! Eli kovin usein ei meidän sessulit ole rotanhajua haistelleet, kun ei lamppu syttynyt ollenkaan...

Mutta heti tuon rakennuksen jälkeen Aurinkoinen veti päättäväisesti viistosti vasemmalle...ja mitä siellä nurkan takana oli? Pupuja häkissä, totta kai. Eihän Aamun nenä erehdy, oli sitten kyseessä jänis tai kotieläin pupunen...mutta ei me käyty tutustumassa puppeliin, ehkä ens kerralla...

Pitäisköhän meidän hankkia uusi kotieläin, ehkä siten sais sammutettua tuon Aamun himon noihin pitkäkorviin??