Niin, jokohan sitä uskaltaisi ääneen sanoa, että Elsa on taas elänyt yhden kesän?? Kyllä, Elsa on selvinnyt hengissä vielä yhdestä kesästä. Kulunut kesä oli Elsan yhdestoista...joten kauan on muori räpiköinyt tässä jengissä mukana.

Viikonloppuna seuraneiti vietti mukavassa seurassa grillijuhlia...ja mukava seura koostuu, mistäs muusta kuin...agilityihmisistä. Treeniporukka oli kutsuttu koolle ja mukavaa oli. Seuraneidin mielestä erityisen mukavaa, sillä eihän me enää mihinkään ryhmään kuuluta, tuon Aurinkoisen spondyloosi-diagnoosin takia Itku No, anyway. Koirat nukkui mökkisaaressa ja seuraneiti yksin kotona. Jos olis vaan uni tullut sinä yönä. Vaikka tuohon Elsaan on usein kyllästynyt, kun se ei osaa olla seuraneidistä puoltametriä kauempana, niin täytyy myöntää, että oli yksinäinen olo, kun varjo oli poissa. Tuki ja turva. Elsa. Usein ollaan koirien kanssa kolmistaan, siihen on jo tottunut vuosien varrella, kun toinen taloudessa asustava on usein työmatkoilla, mutta että kotona ilman koiria? Ehei, ei ole seuraneidin sielunelämälle sopivaa. Jälkikäteen on seuraneiti todellakin miettinyt sitä tosiasiaa, että Elsaakin voi olla ikävä; kumma tunne Silmänisku, mutta niin aito tunne...