Tämänpäiväinen työpäivä tuntui jotenkin raskaalta...väsymyksen huomasi vasta, kun pääsi tänne mökkisaareen, jossa kepo ja koirat ovat viettäneet tämän päivän..iltapäivä vietettiin kauppakasseja purkaen - ja "korkaten" kesä. Siis sillä tavoin, että olin ostanut kesäkauden ensimmäisen possupitkon, NAM. Fiilikset aika korkealla, kun sai juoda kahvit ja herkutella, terassilla istuen.

Kahvittelun jälkeen kellahdin BadenBaden-tuoliin, ja nukahdin hetkeksi. Korvissa laineiden liplatus ja lintujen laulu. Aah, tätä rauhaa täällä.

Nokkaunilta heräsin Aamun huomiota herättävään huokaisuun. Sillä oli nälkä, eikä palvelu pelannut...käänsin kylkeä ja mitä tekee Aamu? Käy mökissä ja tulee takaisin -kaukosäädin suussa  Joko se yritti sanoa, että olen aika "kauko-ohjattava" tapaus, tai sitten se tiesi, että kaukosäädintä kantamalla, saa jonkun nostamaan takapuoltansa...ja kuten arvata saattaa, tuo jälkimäinen vaihtoehto toimi tälläkin kertaa...Kyllä Aamu osaa!

Toinen asia, mikä saa hymyillyttämään on se, kun Aamu käy bongaamassa täällä mökillä tiskirätin ja kantaa sitä ylpeänä. Kun sitä vähiten osaa odottaa, ilmestyy Aamu Wettexi suussaan ja häntä heiluen. Aamu ilmeisesti voi hyvin, ainakin jos näitä 'keikkailuja' pitää merkkinä siitä, että kaikki on hyvin...

Murusia, onnen murusia. Näistä pitää nyt nauttia. Onnen murunen voi olla pelkästään se, että istuu mökin rappusilla ja katselee järvelle päin....ja molemmilla puolilla kiinni kyljessä on musta koira. Tuijottamassa sitä samaa, kesäistä järveä...