Toinen yö takana. Alkaa jo tuntumaan siltä, että Tuuli on asunut täällä aina, vaikka vastahan se toissapäivänä tänne muutti.

Nenä sillä toimii ja muisti. Nyt jo. Pihalla muistaa paikat, jossa on kivaa möyriä ja nenän ja muistin avulla löytyi puupalikka, jota aiemmin oli raahattu . Rikkaruohojakin on revitty ja muutenkin perehdytty puutarhaan hoitoon.

EIlen illalla Tuuli sai kunnon tornado-kohtauksen. Puoli kymmenen aikaan illalla näytti siltä, että myrsky olisi nousemassa, joten siirryimme ulkotiloihin. Ja voi hurja mitä vauhtia se meni! Ympäri, ympäri, ympäri. Eikä mitään pientä rinkiä, vaan ihan kunnon maratoonia. Etutassut viuhtoi ja takatassut pinkoi. Pieneksi pennuksi uskomattoman nopea ja ketterä. Olen onnistunut autuaasti unohtamaan, kuinka lujaa pienillä tassuilla voi pinkoa... Hetken kävi mielessä, että mihinkähän se kasvattaja oli sen off-napin piilottanut...mikrosirun tuntee niskanahoissa, mutta sitä ei auta painella

Entäs Aamu? Jäykkis. Tosikko. Ovat jo elelleet samoissa tiloissa, mutta Aamu ei voi oikein sietää Tuulia. Onneks Tuuli osaa varoa ja on erittäin nöyrä Aamun edessä. Ryömii kyljellään ja kunnioittaa tosiaan Aamua. Pienikin murahdus Aamun suusta saa Tuulin sinkoamaan metrejä. Itse asiassa Aamu on ihan naurettava. Luulee olevansa se, joka täällä päättää...aiheesta saa pentua tietenkin ojentaa, mutta turhat pörräykset on naurettavia. Ja silti Aamusta näkee, että sen tekisi välillä mieli leikkiä Tuulin kanssa...ei vaan ego anna periksi. Vielä. Hyvä niin, sillä Aamu on sen verran ISO, että kun tankin käynnistää, ei sitä helposti pysäytetä...