Uusi vuosi ja uudet kujeet, vai? Moni tekee uudenvuodenlupauksia asiasta jos toisesta, asettaa tavotteita, minä taas itselleni tyypiillisesti ehdin jo aamulla herätessäni miettiä kauhulla, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Saako koirat olla terveitä, on kai se päällimmäisin ajatus monen sairaan koiravuoden jälkeen.

Aamu täyttää nyt tammikuussa 7 vuotta. Ennen tuo ikä oikeutti veteraaniluokkaan. Aamu ei enää ole nuori, sen huomaa varsinkin selän jäykkyydestä, mutta mieleltään se on vielä pirteä ja täynnä jekkuja - kun sille tuulelle osuu. Eilen oli yksi niistä päivistä vuodessa, kun Aamu yleensä pelkää. Pelkää, niin että se tärisee ja on levoton. Ilotulitteita, mitäs muuta.  Aamun ääniherkkyys on vaan vuosi vuodelta pahentunut ja asia on minulle niin uusi, että olin ensin hyvin ihmeissäni kyseisen käytöksen vuoksi. Meille kun noita ääniherkkiä koiria ei ennen ole osunut. Vaan toisin on Aamun kanssa. Se pelkää kesäisin ukkosta ja talvisin kun lumet tulee katolta alas ja tietysti ilotulitteita. Mitään muuta Aamu ei pelkää, mutta autossa matkustaminen on sille koettelemus. Olenkin vasta ihan viime aikoina herännyt huomaamaan, kuinka ahdistunut itse asiassa Aamu onkaan, kun se joutuu auton kyytiin. Onko syy ahdistuneisuuteen äänet auton ulkopuolla, auton liike (jota Aamu ei voi itse kontrolloida), vai silmissä vilisevät maisemat? Hmm.

Niin, olin eilen illalla  varautunut viettämään Aamun kanssa yhteistä aikaa saunatiloissa, kellarissa, mikäli Aamu olisi saanut paniikkikohtauksen. Ja lisäksi olin tilannut Calmex -nimistä rauhoittavaa valmistetta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Olin kuitenkin kahden vaihella, käyttääkö mitään lääkitystä, sillä olin lukenut hieman ristiriitaisia käytännön kokemuksia vastaavien tuotteiden käytöstä.

Mutta miten kävi? Aamu nukkui koko illan kuin härski silli, se kuorsasi äänekkäästi, kun pahin paukuttelu alkoi  Käytin koirat ulkona n. klo 22 ja kumpikaan koira ei reagoinut mitenkään ääniin. Tuuli tosin ei edes tajua, että paukkuu, se jopa leikki yksin palloleikkejä pihamaalla pimeässä

Nyt olen hieman ymmälläni mutta erittäin tyytyväinen eiliseen iltaan. Ymmälläni siksi, ettei Aamu reagoinut ollenkaan (miksei se nyt tällä kertaa pelännyt OLLENKAAN) ja tyytyväinen tietysti siksi, ettei se reagoinut!

Ja sitten vähän niitä tavotteita  Edetään päivä ja kuukausi kerrallaan. Aloitetaan tammikuusta. Silloin on tavotteena läpäistä oman agijaoston soveltuvuustesti, jotta voidaan jatkossakin reenailla jaoston esteillä. Mistäs sitten tehdään, jos soveltuvuustesti menee poskelleen???

Niin, ja toinen tavoite tammikuulle on oppia jotain Vappu Alatalon motivointiklinikalla   Siinäpä on sitten tavotteita meikäläiselle ihan tarpeeksi. Helmikuu on sitten jo oma lukunsa