Elsa Muori aukaisi itse eilen ulko-oven ja sinkosi ulos. Pitkästä aikaa. Edellisestä omatoimisesta oven avauksesta onkin kulunut aikaa. Noin viisi vuotta sitten, kun seuraneidin autoihin oltiin murtauduttu yöllä, päätettiin ovet pitää lukossa aina. Sekä yöllä, että päivällä. Ja yksi syy, miksi ovi oli hyvä pitää lukossa oli myös Elsa. Elsa nimittäin oppi aukaisemaan ulko-oven, rivasta kääntämällä. Mutta myös silloin kun ovi oli lukossa. Eli meidän ulko-oven lukko ei ole flatin kestävä. Kun aikansa räplää lukkoa ja samalla painaa ripaa, niin aukeehan se lukittu ulko-ovi, jopa flatin toimesta! Ja varmuuden vuoksi vaihdettiin ulko-oveen myös erityyppinen lukko ja lukkopesä ja niillä toimenpiteillä on Elsa toistaiseksi pysynyt lukitun oven takana.

Mutta eilen illalla iski nuoruus ja opitut temput mieleen. Joko seuraneiti oli eilen vatsataudin takia liian hidas Elsan mielestä tai sitten Elsa ei taaskaan ajatellut, mitä teki, vaan teki vaan. Niin kuin yleensä. Mutta tapahtumalla on todistaja; seuraneiti. Illansuussa Elsa nosti metelin ja ilmoitti, että joku on tulossa kotiin. Ja miten nopeiten pääsee pihalle vastaanottamaan tulijan? Jep, jep, avaamalla ulko-oven. Salamannopea hyppy ovea vasten ja oikealla tassulla ripa alas ja hellurei, sesam aukeni jälleen kerran Elsan toimesta. Niiiin, täällä ei ole tylsää. Ja Elsa siis täyttää kuukauden päästä 10 vuotta. Ja on muka jo vanha ja raihnainen. Pöh, mitä vielä, ikiliikkuja ja se on! Huoh.