Nyt on Aurinkoinen tavannut fysioterapeutin. Oltiin järjestetty agilityhallille tapaaminen ja ensimmäisenä käsittelyvuorossa oli Aamu. Seuraneiti lähti koiransa kanssa aikaisin hallille ja ehti imuroida koko hallin ja hieman ehti Aamu muistella osaamistaan agilityesteiden parissa. Selkävian takia seuraneiti raahasi esille vain kepit ja yhden putken, mutta niidenkin kanssa voi olla kivaa, varsinkin jos ohjaajalla sattuu olemaan naksutin mukana  Kuin veistä kääntäisi sydämmessä, kun Aamu itsenäisesti pujottelee 12 keppiä seuraneidin vaan istuessa paikollaan n. 3 metrin päässä kepeistä. Uudestaan ja uudestaan, 12 keppiä itsenäisesti, vaan siksi, että lopussa saa kuulla "naks"-äänen. On se niin hassu, tuo Aamu...

Itse käsittely sitten. Suurempia vaivoja ei ollut YES, YES, YES!! Selkä oli ok, ei pahoja jumeja. Oikea takajalka on hieman jäykemmässä kunnossa mitä vasen, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Jumppaohjeeksi saatiin nostella samanaikaisesti vasenta takasta ja oikeaa etusta, jotta oikean takajalan syvät lihakset joutuvat töihin...helpommin sanottu kuin tehty, sillä Aamu on sitä kokoluokkaa, että seuraneiti tarvitsisi kahden metrin kädet pystyäkseen tekemään liikkeen oikein....mutta harjoitellaan, harjoitellaan...Lisäksi täytyy käydä ostamassa jostain jumppatyyny, sellainen tasapainotteluun tarkoitettu...sillä sitten harjoittelemaan eri tassujen tasapainottelua, jotta ne syvät lihakset saa hommia... Eli summa summarum: Aamu on kunnossa, se ei kipuile, vaikka sillä on spondyloosi selässä!!! Fysioterapeutin mielestä Aamu voisi harrastaa agilitya leikkimielellä, esim kepit ovat hyvää jumppaa, kunhan ei tavoitella kisanopeutta. Samoin puomi ei kuulu kiellettyjen listaan, mutta hosumaan ei saa alkaa! Eli ehkä me vielä joskus käydään hieman temppuilemassa hallilla, ihan vaan jumppaamassa tiettyjä lihaksia  Hyppäämän ei aleta enää, mutta ponnareilla voisi tehdä ns. raviharjoitteen, eli että Aamu ravaa ponnareiden yli, EI siis hyppää...

Käsittelyn jälkeen käytiin pienellä jalottelu-kävelyllä hallin ympäristössä. Oikaistiin yhden ruohikon läpi ja Aamu nappasi suuhunsa jotain. Luulin se syöneen jäniksen papanoita. Aamun sitten hypätessä autoon, sen suu teki muutaman puruliikkeen. Ei kuin käsi suun alle ja käsky "irti"....ja mitä sieltä suusta kielen avulla kammettiin ulos?? Purukumi! Aamu oli taas jemmannut ylähampaisiin ja kitalakeen purukumin. Huoh, aina se keksii jotain, mikä saa seuraneidin hymyilemään!