Metsässä, mökkisaaressa, kävelyllä koirien kanssa. Toinen koirista jossain poissa näkyvistä. Odottelua. Toinen koirista löytää lauman. Ja lyyhistyy maahan makaamaan. Ei nouse ylös. Jos yrittää nousta, itkee kivusta eikä käytä toista etujalkaansa. Mökille matkaa noin kilometri. Eikä seuraneidillä kännykkää taskussa. Elsa suostuu hakemaan apua, noin 20 metriä ja palaa seuraneidin luo. Voi vitsit, miksei se YMMÄRRÄ, että Aamuun sattuu??? Hetki odottelua ja rauhottelua. Aamu Aurinkoinen makaa vielä kyljellään maassa ja läähättää.

Tälläisiä päiviä ei kukaan koiranomistaja halua kokea.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Aamu pääsi omin voimin mökille, tosin ontuen. Illalla ontumisesta ei enää havaintoa, joten valtakunnassa kaikki hyvin. Seuraneidillä on yksi ainoa mielipide tästä päivästä: Helvetin puput. That´s it.