Yhteistyötä parhaimillaan, tai siis ainakin silloin, kun tekeminen kannattaa Aurinkoisen mielestä...

Seuraneiti tuli tänään töistä normaalin aikaan ja ihmetteli kovin hiljaista vastaanotto-komiteaa. Yleensä koirat säestävät toisiaan erittäin rytmikkäästi, eli kun toinen haukahtaa, niin toinen jatkaa. Harvoin niin, että haukkuisivat toistensa haukkuäänien päälle. Tänään iltapäivällä oli ilmassa jotain outoa, kun seuraneiti avasi talonsa ulko-oven.

Aamu istui eteisessä ja vilkaisi nopeasti seuraneitiä ja käänsi yhtä nopeasti katseensa olohuoneen puolelle, tuijottaen jotain erittäin tiiviisti. Tuijotus oli hypnoottisen lamaannuttavaa, että niiden muutaman askeleen ajan, mitä seuraneidillä oli matkaa Aamun luokse, ehti seuraneiti jo luulla, että jokin elävä olento olisi vierailulla olkkarissa. Koirilla on siis porttikielto olkkarin puolelle päiväsaikaan ja Aurinkoinen istui eteisessä, portin edessä ja tuijotti "jotain".

Aurinkoisen nopeasta päänliikkeestä saattoi havaita, että Aurinkoinen ymmärsi seuraneidin ymmärtävän mistä on kyse. Juu, ymmärsihän seuraneiti, mutta mitä ihmettä Aurinkoinen hypnotisoi??? Asia selvisi, kun seuraneiti tuli portin kohdalle. Portin toisella puolella, tassun ulottumattomissa lojui palanen murupuruluuta. Avot´, johan oli kiusallisen lähellä, mutta silti kaukana. Onneksi kumpikaan koira Ei ollut yrittänyt väkisin tunkea tassujaan portin läpi, jälki olisi ollut silloin karmeaa. Aamu tosin pääsee portin yli mennen tullen yhdellä loikalla, mutta ei tällä kertaa ollut käynyt olkkarissa. Pätkä puruluuta löysi syöjänsä, kyllä kannatti odottaa. Seuraneiti miettii silti, mikä Aurinkoisen suunnitelma on ollut. Onko se istunut kauankin puruluuta tuijottamassa, vai siirtyikö neiti Ryysynen portin eteen asemiin, kun kuuli seuraneidin kääntävän avainta lukossa. Nyt olis web-kameralle ollut käyttöä! 

Mutta Aurinkoinen siis ymmärsi, että kun seuraneitiä katsoo silmiin ja siirtää nopeasti katseen haluamaansa, tuijotus kannattaa!