Entinen työkaveri on kauhonut MM-hopeaa avantouinnin MM-kisoissa eilen, vau! MInä kun palelen jo sisätiloissa, enkä ui kesäisinkään, joten täytyy onnitella Sinikkaa, joka onnistui avannossa jossain tuolla Euroopassa..ONNEA!

Mutta kyllä meilläkin ollaan tänään uitu avannossa. Tai noh, ei nyt ihan avannossa. Jää petti isännän alta, kun kävivät tarkistamassa yhden reitin tuolla HerraSnellmannin tehtaiden takana..

Seuraneiti jäi kotiin parantelemaan mahakipujaan ja lätyt & autonkuljettaja lähtivät heittämään keikan pimeydessä. Tähän täytyy nyt mainita, että reitti on tuttu monen vuoden ajalta ja jääreitti on moottorikelkka-ura, jota pitkin koirien on hyvä kulkea. Ja siinä kohdassa, missä usein ennenkin ollaan nähty sulaa vettä, petti hanki isännän jalkojen alta. Onneks potti ei ole syvä ja ura kulkee rantoja pitkin, mutta kyllä polviaan myöten uppoaminen rämeeseen -17 asteen pakkasessa pistää pikkasen liikettä kinttuihin.

Rapaa ja suomutaa oli kengät täynnä ja Elsa (kukas muu) oli ehtinyt käydä tarkistamassa mutapaikan, joten Elsakin joutui varpaiden pesulle, kun tulivat kotiin

Aamu ei onneks ollut kastellut varpaitaan. Mutta Aamu onkin toiminut taas seuraneitinä hallilla, kun käytiin pomppimassa tekniikka-hyppyjä. Ja täytyy nyt ihan julkisesti tunnustaa, että Aamukin on kokeillut perussarjaa; esteiden korkeus kokonaista 10 cm  Hyvin pålle pomppii JA tykkää kovin! Hyppytekniikan mukaan harjoitteleminen ON raskasta koiralle, vaikkei korkeudet ole huimaavia, joten Aamu on ns. vaan kokeillut miltä tuntuu...samaa korkeutta ja korkeampaakin ja täydellä vauhdilla se menee pitkin metsiä kantojen ja kivien yli, joten tuskin muutamasta sarjasta on haittaa, vai? Tai ei ainakaan koira näytä mitään merkkejä, että sattuisi. Hinku on kova ja ensimmäistä kertaa elämässään, Aamu istuutuu erittäin motivoituneesti ensimmäisen ponnarin eteen ja odottaa lupaa saada lähteä

Huomenna on uusi päivä, toivottavasti ilman mahapuruja...