Niin, niin siinä taas kävi. Korvatulehdus ja alkava poskiontelotulehdus tällä kertaa. Ketuttaa, kun ihan talvilomalla sairastuin..työterveyteen kun soitin eilen, näpytteli hoitaja konettaan ja huudahti "sinähän olet ollut sairas koko helmikuun!" Juu, juupa juu. Eikä täti siltikään voinut auttaa, vaan käski soittamaan arvauskeskukseen  

Soitin ja sain ajan puoli kolmeksi, siis eilen. Menin luukulle sovittuun aikaan ja kysyin, kauanko joudun odottamaan. Hoitsu luukulla totesi, että kyllä tässä pari tuntia menee. Virnistin ja hoitaja luuli, että korvaani sattuu (niinhän siihen sattuikin, mutta virnistin kyllä sen ilmoitetun odotusajan takia). Kiltti sisar valkoinen kysyi heti, haluanko buranaa....ööh, joo, miksei. Sain käteeni burana 600 kaks kipaletta ja otin odotushuoneessa vesikupin käteeni. Istuin alas - ja sitten meikäläisen nimi huudettiinkin. Siis mitä? Munhan piti odottaa pari tuntia? Tunsin muiden potilaiden katseet niskassa, kun astelin lääkärin huoneeseen.

Vaan eipä ollutkaan lääkäri hoitamassa, vaan sairaanhoitaja, tuttu sellainen, jolle on annettu täällä meidän arvauskeskuksessa toimilupa kirjoittaa reseptejä! Hah. Asiallista palvelua, poskien ultraus ja resepti kourassa astelin ulos huoneesta tasan klo 14.45. Koko toimitukseen siis kului aikaa 15 minuuttia. Sen verran haipakkaa tahtia, että hyvä kun tämä äti ehti tajuta tapahtuneen  

Päässä, tai siis korvassa soi. Osaksi siitä syystä, että kroppa on täynnä lääkettä, osaksi sairauden takia ja loput sitten siitä syystä, että päässä ilmeisesti aina soi (enemmän tai vähemmän).

Lähdettiin kuitenkin koirien kanssa jääkeikalle Larsmoon, ihan Fagernäsiin. UPEA ilma ja minä pönttö jätin kameran kotiin. Toisaalta, ympäristön hahmottaminen on pää lasikuupassa hieman vaikeata, joten tuskin kuvat olis onnistuneet. Koirat riehuivat ihan kunnolla, kun pääsivät kunnolla juoksemaan. Seuraavan kerran otan kyllä kameran mukaan, jos ja kun jäälle mennään. Tänään nimittäin on täällä ollut +6 astetta lämmintä, joten lumet ovat saaneet kyytiä. Tosin tuota valkoista vielä riittää...Kennelpoika ehti jo haaveilla: "Kahden kuukauden päästä meillä on sitten taas jo vene vesillä". Niinpä. Pari kuukautta Wappuun!