Seuraneidin puutarha on yhtä kuin aidattu koirien oleskelutila. Ei montaa kukkivaa kukkaa, rikkaruohoja, vadelmia ja nokkosia senkin edestä...Ja sitten vielä on niitä erikoisjärjestelyitä tiettyjen koirien takia. Elsan takia siis. Noin 9 vuotta sitten oli pihanurkassa erikoisjärjestelyitä sen vuoksi, että Elsa käytti isoa kiveä siellä nurkassa aidan ylitykseen. Kyllä fiksut siis pärjää...Elsa siis nuorena meni joko aidan yli hyppäämällä (aita on 1 m 20 cm korkea)) tai sitten Else-Maj käytti isoa kiveä ponnahduslautana. Ja ainoa mikä auttoi silloin, oli kun ison kiven aitasi verkkoaidalla, väliaikaisesti, jotta neiti unohti pahan tapansa, eli aidan ylityksen...

Tuossa samaisessa nurkassa on siis talven aikana ollut erikoisjärjestelyitä. Iso mänty on aidattu. Toiset ne aitaa pihoja, ettei koirat pääse karkuun, vaan seuraneiti poissulkee Muorilta mahdollisuuden nakertaa petäjää, eli syödä kaarnaa. Vaan mistäs Muori löytyi tänään? Kyllä. Sieltä puun ympärille viritetyn aitauksen sisäpuolelta. Kuinka ja miten Else-Maj sinne on päässyt, on arvoitus. Seuraneidin villi arvaus on, että Elsa on ryöminyt verkkoaidan ali, eihän se nyt herranjee ole voinut hypätä sinne sisään, eihän??? Niinpä. Seuraneiti siis näki ikkunasta, että Muori oli ahdingossa. Tai no, ei pahemmin, oli vaan kuin apina häkissä, eikä päässyt pois vankilasta. Ja sillä aikaa kun seuraneiti sai lipokkaat jalkoihinsa ja pääsi pihamaalle, oli Elsa jo saanut itsensä aidatun alueen ulkopuolelle. Miten, sekin on arvoitus...eikä Muori ollut moksiskaan, jatkoi vaan haistelua pöheikössä, kun seuraneiti tuli ripein askelin etupihalta. Elsa oli vähän hölmistyneen näköinen; mahtoi ihmetellä, miksi seuraneiti vaikutti aavistuksen kiihtyneeltä.

Mitähän tuo Elsa seuraavaksi keksii...huoh...