Nyt sais jo kyllä vaihtaa tuota otsikkoa, sillä enää täällä ei köhitä, yes. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin ja pystyyn, ettei tuo Aurinkoinenkaan ala köhimään.

Toipilaan hoitoa vielä jatketaan, enkä uskaltaudu sitä vielä kävelyttämään, ennen kuin ensimmäisistä oireista on kulunut viikko. Ihan vaan varmuuden vuoksi, sen verran hurjasta taudista on kyse. En siis halua jälkitautia (keuhkokuumetta) Tuulille.

Käytiin tänään venesatamassa ja masentavalta näytti.  Järven peittää vielä tasainen jääpeite. Pieniä enteitä jäiden lähtemisestä kuitenkin on, sillä joet, joista vettä järveen virtaa, ovat jäättömiä. Ja ensi viikoksi luvataan lämpöasteita ja sateita, joten ehkä me sittenkin leikitään jäänmurtajaa ens viikonloppuna.

Ens viikolla pitäis laittaa koirille punkkimyrkyt, jos vaikka sinne saareen päästäis, onkohan ne turvallisia käyttää, jos just on ollut tautisena??

Aamupäivällä tuli iloinen puhelinsoitto Tuulin kasvattajalta Kajaanini ryhmänäyttelystä. Tuulin emä oli ollut ROP ja veli Aaron VSP. Näin ollen Aaron korkkasi serti-tilinsä. Onnittelut. Ehkä mekin vielä joskus...