Käytiin metsälenkillä. Tarkoituksena selvitä ilman tassujen pesurumbaa. Mutta no way, täytyihän lätyt lenkin jälkeen pestä...tällä kertaa likaisuuden syy on ihan aito rapa, ei mikään sisäelinten tuotos tai talven aikana kuollut raato.

Siellä metsätiellä seuraneiti päätti harjoitella Aurinkoisen kanssa niitä sisätiloissa aloitettuja käsiliikkeitä. Ja motivaattorikin oli mukana, seuraneidin nahkakintaat. Tarkoituksena siis sellainen liike, jossa Aamu kulkee seuraneidin oikealla puolella ja käsimerkistä pyörähtää OIKEALLE 180 astetta. Vasemalle tuo liike sujuu ongelmitta, mutta oikealle, ou nou. Joko seuraneiti ei itse osaa näyttää tuohon suuntaan tarpeeksi selvästi käsimerkkiä tai sitten Aamun on ihan oikeasti vaikea kääntyä oikealle. Jos tuota teoriaa jatkaisi, niin onhan hevosetkin jommasta kummasta kyljestään jäykempiä...

Niin, seuraneiti siis käytti omaa nahkakinnastaan motivaattorina. Aamu sinkoili ja kääntyili, ei kuitenkaan joka kerta onnistuen. Kunnes...seuraneidin motoriikka petti ja kinnas lensi....syvään ojaan....ojan pohjalle....lumihangelle, noin 30 cm sulasta vedestä. Hui. Kuinka tumpelo sitä itse asiassa saa olla??? Elsa sai ojaan hyökkimiskiellon ja Aamu oli jo hyvää vauhtia menossa ojan piennarta pitkin ojan pohjalle. Tuossa kohdin lunta oli ihan reippaasti ja Aamun järki (?) sanoi, että nyt ollaan heikoilla jäillä. Mutta, mutta, mutta.

Harvoin näkee Aamua näin päättäväisenä, motivoituna sellaiseen, mikä on myös seuraneidin toive. Erittäin päättäväisesti, mutta lumihankea ja ojan heikkoa jäätä etutassulla haroen, Aamu eteni ojan pientareella. Sillä oli selvä suunnitelma, miten päästä lähemmäs nahkahanskaa, ilman, että jää pettäisi tassujen alla. Tänään tehtiin yhteistyötä. Seuraneiti ja Aamu. Ja hanska saatiin pois sieltä syvän ojan heikolta jäältä. Ilman, että Aamu putosi jäihin. Seuraneiti kannusti ja Aamu haroi etutassulla jäätä rikki edestänsä, samalla koko ajan roikkuen aivan ihmeellisessä asennossa ojan pientareella. Tulos oli siis erittäin itseensä tyytyväinen Aamu Aurinkoinen ja koiraansa tyytyväinen seuraneiti ja pelastunut nahkahanska. HYVÄ AAMU, tänään näkyi ihan selvästi järjen käyttö!

Mutta se itse harjoitus, oikealle kääntyminen 180 astetta...matkalla autolle seuraneiti mietti uudemman kerran, kuinka saada Aamu ymmärtämään kääntymiskäsimerkki....ja kun klickerikään ei tullut taskuun mukaan, niin jotain oli kehitettävä....:

Yhdistettiin nouto ja käsimerkki. Eli käytiin jättämässä nahkakinnas yhdessä ja jatkettiin kävelyä, Aurinkoinen seuraneidin oikealla puolella. Ja koska Aamu tajuaa tuon motivoidun noutoharjoituksen, ei muuta kuin käsimerkki oikealle ja VIPS, lätty kääntyi ongelmitta oikealle 180 astetta ja nouti nahkakintaan! Kyllä fiksut pärjää, kun vaan tajuaa miettiä, kuinka asioita voi harjoitella. Tästä jatketaan, kun harjoitellaan käsimerkistä kääntymistä oikealle....