Viikonloppu takana ja mökki laitettu talvikuntoon. Käytiin siis mökkisaaressa..Eilen mentiin ja tänään tultiin. Pikkukoira on samoillut metsässä molempina päivinä, kierrettiin jo jonkin matkaa. Jokainen uusi polku ja paikka mietityttää kovin, mutta tutut polut ja tutut tuoksut saa tassut laukkaamaan.

Eilen mökkitontilla kävi kolme vierasta koiraa. Ajokoira, karjalankarhukoira ja joku ihme mixeri; tanskandogin ja ajokoiran risteytys. Ja tuolla viimeisellä oli isäntä mukana aseen kanssa...tosin isäntä oli hädin tuskin koiraa isompi  . Jälkiviisas voi olla, harmittaa kun en kysynyt, missä pojan isä oli, sillä mua alkoi hirvittämään, kun arviolta n.8-10 vuotias poika tulee mökkitontille ladattu haulikko kainalossa. Ja kyllä, metsästämässä tuo poika oli. Näin ammukset ihan selvästi, eli piippu oli "off"-asennossa. Kuulosuojaimet sillä oli korvilla..

Ei sitten uskallettu enää iltapäivällä metsään, sillä siellä se poika paukutteli "kaikkea mikä liikkui"...joku ehdotti mulle FB:ssä, että soittaisin poliisille, sillä eihän noin nuorelle saa asetta luovuttaa. Niinpä. En aio poliisille soittaa, mutta juttelen ehkä metsästysseuran puheenjohtajan kanssa, ennen kuin seuraavan kerran kirjoitan maavuokra sopimukseen nimeni. NImittäin meidän metsässähän nuo metsästää... Eikö kersoille opeteta, ettei toisten mökkitontille mennä? Ja kaiken lisäks vielä aseen kanssa?? Noh, jos mökki on Lepplaxissa, niin kaikkea voi tapahtua...

Pikkukoira? Juu. Pieni ongelmansiemen meillä on. Tuuli kun luulee, että mökin pöytä on "ihan kulkureitillä", sillain siinä matkan varrella. Tuuli nimittäin tänään asteli kahteen otteeseen ihan tuosta vaan toiselta puolelta pöytää ylös ja toiselta puolelta alas. Ensimmäisellä kerralla komensin aika sutjakkaasti sen alas, toisella kerralla, en ehtinyt kuin tajuamaan "taas se seisoo pöydällä"! Ihme apina, täytyy myöntää. Tai sitten en vaan ole vielä tottunut siihen, ettei asiat ole itsestään selvyyksiä. Sillä Tuulin mielestä on aivan selviö, että jos pöydän takaa pitää päästä pois, niin käytetään lyhintä reittiä, pöydän päältä. Onkohan sillä joku ihme reittinavigaattori korvien välissä, kun se valitsee noin hassuja reittejä?? Vai onkohan sen mikrosiruun koodattu jotain ihan ihmeellistä? Anyone??

Tässä tämä ihme suunnistaja on ikuistettuna täällä kotona perjantaina. Tarkoituksena oli ottaa kuva, kun Tuuli piti päätänsä Aamun kaulalla, mutta sitten tuo "kaiken huomaava" huomasi yöperhosen ikkunassa ja jäi sitä tuijottamaan  Mutta kavereita meillä ollaan...nostan hattua Aamulle, sillä on (vielä) kärsivällisyyttä Tuulin kanssa...