Tämä seuraneidin sairastelu alkaa näkymään jo hotellin asukkaissakin. Pikkupalvelijassa (?) näkyy selviä tylsistymisen merkkejä ja isompi musta...on vaan oma itsensä, ts. vaihtaa nukkumispaikkaa aina välillä.

Seuraneidin sairastelua on nyt jatkunut jo toista viikkoa. Tämä alkaa jo ottamaan lievästi sanottuna pottuun  Koirilla on tietenkin seuraa päivisin, vaikkei ne seurasta niin välitäkään. Tuulilla on omat bisnekset, jollei se istu ikkunassa katsomassa talitiaisia, niin se hengailee tiskipöydällä etutassujensa kanssa. Noh, hyvä sentään, ettei BAARItiskillä, nuorisosta kun on kyse.

Sen verran keräsin tänään voimia, että otin projektiksi "etsi Tuulin kaula karvojen seasta". Aika paljon sai saksia, että kaulaan sai jotain muotoa aikaiseksi...ja sitten tein sen, mitä olen säästellyt kohta puoli vuotta...leikkasin Tuulin hännänpään  Se on tähän asti ollut a lá naturel, mutta nyt lyheni häntä muutamalla sentillä. Totta, kyllä siitä päästä n. 3 senttiä lähti...

Ja syykin tähän ilmeiseen kauneusintoiluun löytyy tuosta tietokoneen vierestä printattuna. Näyttelyyn ilmoittautumislomake. Olin jo aiemmin päättänyt, etten vie Tuulia näyttelyyn vielä, kun se kuitenkin on niin keskenkasvuinen, mutta toisaalta, jos nyt käy näytillä epävirallisessa pentuluokassa, niin sitten voi antaa junnun kasvaa, eikö? Ja todennäköisesti Laihialle olis tulossa ainakin kolme Tuulin velipoikaa, joten jos reissusta ei muuta jää käteen, niin nähtäisiin pojat!

Ja sitten yksi asia, mikä vähän piristi mun päivää tänään! Ne tuli tänään postissa, nimittäin NÄMÄ:

Suoraan huopatossutehtaalta Jämsästä! Eiks oo hienot? Nyt saa mun puolesta tulla pakkasia, mun varpaita ei nimittäin enää palele!