Siitä on nyt viisi vuotta ja viisi tuntia, kun käteni Iiriksen sydämen päällä tunsi viimeisen sykäyksen. Eikä sitä hetkeä unohda koskaan

"Ystäviä kuolee, mutta he eivät ikinä katoa. Heidän muistonsa laskee auringon mailleen, herättää ruohon ja maalaa taivaalle sateenkaaren. Menneiden ystävien muistot elävät aaltojen lyödessä rantaan ja tähdenlennoissa. Tuulen huminassa he kuiskaavat meille, ettemme kaipaisi heitä niin paljon, sillä heillä on nyt hyvä olla."