Meillä on aina liotettu nappulat, siis koiranruoka ennen seuraavaa ruokintakertaa, eli kahdesti päivässä seuraneiti kolistelee koirien ruokakuppeja. Koska Aamu rakastaa yli kaiken pieniä työtehtäviä, on sille ollut helppo opettaa ruokakupin noutaminen siinä tilanteessa, kun on aika laittaa murkinat kuppeihin likoamaan. Toistoja siis tulee kahdesti päivässä ja Aamu suoriutuu tehtävästään kympin arvoisesti. Kupin löytäminen vaan tuo uusia ulottuvuuksia itse tapahtumaan. Koska Aamun ruokakupissa on mitä ilmeisemmin itseohjautuva robotti, eli kuppi löytyy milloin mistäkin, on kupin etsimistäkin tullut hauska leikki Aurinkoiselle. Alussa sai seuraneiti tietenkin palkata Aurinkoista usein pelkästä kupin noutamisesta, mutta nykyään Aurinkoinen nappaa kupin kantoon jo siinä vaiheessa, kun ollaan siirtymässä ruokaämpäreiden ääreen, eli enää seuraneidin ei tarvitse erikseen pyytää Aamua nostamaan kuppi lattialta, vaan Aamu tuo kupin tullessaan. Neiti siis todellakin käyttää aivojaan ja muistaa esim mihin on kupin aiemmin vienyt. Kuten tänäänkin illansuussa, kun nappuloita nakattiin ruokakippoihin, eikä Aurinkoisen kuppia näkynyt keittiössä, riitti, kun seuraneiti kysyi "missä kuppi" ja vips - Aamu lähti ULOS hakemaan ruokakuppiansa. Ja toden totta, ulkonahan se kuppi oli....

Toinen esimerkki Aurinkoisen erikoisesta muistista on eräältä lenkkireitiltä, jolla kaksi vuotta sitten Aurinkoinen bongasi jäniksen käpälän. Seuraneiti roikotti käpälän puuhun ja auta armias, joka ikinen kerta, kun me mennään paikasta ohi, Aurinkoinen käy kiipeilemässä puunrunkoa vasten, vaikka käpälä on kadonnut jo aikoja sitten. Elsa on tietysti hengessä mukana, mutta tuskin tietää, mitä Aamu puusta etsii, kunhan hehkuttaa vieressä.