Viime viikonloppuna käytiin jälleen harjoituttamassa Aurinkoisen taipumuksia noutaa ja yhdellä kanssatreenarilla oli kamera mukana. Yleensähän kuvataan niitä onnistumisia; koiria, jotka kantaa joko riistaa tai dummyä ohjaajalleen. Mutta kun kyseessä on Aurinkoinen, niin kamera on esillä, kun jotain menee pieleen. Kiitokset A:lle kuvista!

2160258.jpg

2160261.jpg

Harjoitus tehtiin pellolla ja harjoittelimme motivoituna koiran lähettämistä iiiiiisolle maakasalle, pellon nurkkaan. Käytiin siis koirien katsoessa piilottamassa kumpareelle n. 10 dummya ja siirryttiin sitten taaksepäin, kasvattaen siten noutomatkaa. Aurinkoiselle mieleinen harjoitus. Motivoitu ja tehtävä selvä. Mutta kun kersan päästää karkkikauppaan, niin mitä yleensä tapahtuu? Valinnan vaikeus, totta kai. Aamu ratkaisi toiseksi viimeisellä lähetyksellä ongelman siten, että se toi kerralla kolme (3!) dummya kerralla! Fiksut pärjää, mitä turhaan sahata matkaa upottavassa lumessa edestakaisin, kun kerralla voi tuoda useamman? Juu, mutta katsos koiraseni, sehän ei ollut tarkoitus. Vaan lähinnä se, että koira muistaa paikan ja lähtee yhtä motivoituna maakasalle uudestaan. Eli Aamun keikka tössähti sitten siihen toiseksi viimeiseen lähetyspaikkaan. Siirryttiin tietenkin poikien seurassa ne viimeisetkin 20 metriä taaksepäin, mutta Aurinkoinen sai tyytyä katsojan rooliin. Turha neitiä on päästää karkkikauppaan useammin, jos ostokset ovat sitä luokkaa, mitä Aurinkoisella oli kumpareelta tullessaan...

Laiskanläksyjä on sitten tehty viikolla. Sisätiloissa. Dummykasa keittiöön, koira olkkarin puolelle ja lähetyksiä noutoon. Mutta ei puhettakaan, että Aamu erehtyisi haalimaan enempää kuin yksi kerralla, kun seuraneiti on lyhyen matkan päässä. Toisaalta, dummytkin olivat isompia, joten ensi kerralla täytyy "kiusata" neitiä ja laittaa pienemmät pötköt keittiön lattialle, että kiusaus olisi suurempi. Kiva-team metodit kunniaan, mutta joskus on väännettävä rautalangasta...