Uudet tuulet puhaltaa seuraneidin laumassa. Muutama hyppyeste takapihalta on raskain mielin siivottu odottamaan seuraavaa (?) (agility) -koiraa ja klickeri, Post-It-lappuja ja nappuloita on kaivettu esiin...Tarkoituksena opettaa Aamu Aurinkoiselle yksi jos toinenkin temppu...Lähinnä nyt keittiölaatikoiden kiinni laittaminen nenällä pukkaamalla.

Hyvältä näyttää alku. Mutta ikävä kyllä on todettava, että varsinkin Aamun oma-aloitteinen ajattelu ei aina ole sitä nopeinta. Mutta kyllä seuraneiti porsaansa tuntee.. Vaikka kuinka haluaisi, että Aamu oma-alotteisesti jaksaisi kokeilla eri asioita, istuu se vaan ja odottaa vihjettä, mitä sen tulisi tehdä...löytää tosin jo pienen keltaisen liimalapun ympäri keittiötä (lattialta, kaapin ovista, ym ym) mutta seuraneiti toivoisi enemmän sitä "ruutia". Täytyy vähän muuttaa kriteereitä..Mutta ihme vekotin tuo klickeri, sen avulla saa ihmeitä aikaan. Kuten esim vesinoudossa klikkaus oikeaan aikaan, kun koira on pudottamassa rantaviivalla noudetun esineen ravistellakseen itsensä. Kummasti pysyi pallo suussa, vaikka teki mieli ravistella sillä hetkellä, kun tassut osui pohjaan..."klick, klick"

And mites Else-Maj eläkeläinen? Seuraneiti voi jo ihan selvästi aavistaa vanhuuden merkkejä muorissa! (Ihme on siis tapahtunut) Kuulo vaikuttaa huonontuneen ihan viime viikkoina, sillä esim sitä (kirottua) palokärjen huutoa ei Elsa mökillä enää noteerannut. Lisäksi Elsa on luovuttanut vastuun ns. poliisitehtävissä Aamulle. Enää Elsa ei "viitsi" tai jaksa haukkua samalla innokkuudella, joten marjastajatkin ovat olleet ihan onnellisia seuraneidin mailla mökkisaaressa.

Ympyrä sulkeutuu. Pentuna noita koiria saa ohjailla ja auttaa ja nyt vanhuuden päivinä tilanne on sama. Kun vaan tuo muori ei stressaisi aina turhia asioita. Stressi ei voi olla hyväksi vanhan kropalle (ja päälle).