Torstaina, ennen juhannusta, kun olin agitreeneissä Tuulin kanssa, tapahtui jotain odottamatonta ja ikävää

Koulutuskentän läheisyydessä oleva paperitehdas sulki tuotantoansa kesäseisokin ajaksi ja tehtaalta kuului aivan hirveä ujellus ja korviin ottava (yli)ääni. Pahaksi onneksi äänen kuuluessa Tuuli oli yksin autossa ja minä korjasin esteistä konttiin, eli en ollut auton välittömässä läheisyydessä. Kun tulin autolle ja otin Tuulin autosta ulos lähteäkseni jäähdyttelykävelylle, kohtasi meikäläistä näky, jota en ollut ennen Tuulin kohdalla nähnyt. Se tärisi ja oli ihan paniikissa. Oli ilmeisesti säikähtänyt kovaa ääntä... Jonkin aikaa siinä meni, että Tuuli palautui järkytyksestään

Sunnuntaina kentällä, kun kävin toisen Team Stormilaisen kanssa kontaktitreeneissä Tuuli käyttäytyi ihan yhtä skitsosti. Se haisteli epäluuloisesti, häntä "luimussa". Ei siis ollenkaan Tuulimaista

Jo aiemmin, eli viime viikolla keskiviikkoaamuna aamukäppäilyllä Tuuli luuli katulampun tekevän ilmahyökkäyksen,,,se siis mitä ilmeisemmin huomasi ensimmäistä kertaa elämässään katulampun ja säikähti sitä pahasti! Sama toistui eilen, paitsi että nyt JOKAINEN katulamppu tuossa seuraavalla kadulla teki Tuulin mielestä ilmahyökkäyksen...

Tänään aamukäppäilyllä Tuuli vilkaisi jokaista tuolla kadulla olevaa katulamppua sillain alta kulmain....häntä laski aavistuksen, mutta matkaa jatkettiin huomattavasti reippaampana, mitä aiemmin.

Onko Tuulilla nyt joku ihmeen mörkökausi?? Eikös sellainen pitäis kaiken järjen mukaan tulla aiemmin? Vai onko Tuuli myöhäisherännyt?

Nyt sitten sormet ja tassut ristiin, ettei yliääni siellä koirakentällä aiheuttanut mitään pysyvää traumaa...sehän tästä nyt vielä puuttuisi. Pahaksi onneksi koirakentän välittömään läheisyyteen on talven aikana rakennettu paloasema, josta aina säännöllisin väliajoin lähtee hälytysajoneuvoja pillit huutaen...huoh...

Eilen pakkasin koirat autoon ja ajelin kentälle tekemään "jotain kivaa", eli pyyhkimään pois Tuulin traumaattista käytöstä. Mukaan pakkasin pari damia ja tarkoituksena tehdä nopea, kiva tehtävä molemmille koirille. Tuuli oli suht normaali siellä kentällä, kerran häntä laski samassa paikassa kun sunnuntainakin, mutta Aamun (ja damien) läsnäolo sai sen vapautumaan...

Aamu tosin oli ihan eri mieltä kentälle lähdöstä. Tuohon aikaan päivästä oli kuuma ja kun laitoin koiria autoon, löi Aamu maate auton taakse, eikä meinannutkaan autoon. Siinä sitten odoteltiin, että daami nousisi kiehuvan kuumalta asfaltilta ylös. Kehoituksista ja komentamisesta kun ei ole Aamun suhteen apua. Se tekee just eikä melkeen niin kuin se haluaa...mahtoi taas olla naapureilla hauskaa...

Nyt alan henkisesti valmistautumaan flattileiriä varten. Huomenna lähden ajelemaan Tuulin kanssa Ruovedelle, tarkoituksena nauttia hyvästä seurasta ja treeneistä kolmen päivän ajan. Ei vois loma paremmin alkaa!