Eilen oli tylsää illalla. Niin tylsää, että kun oltiin hieman kikkailtu sisätiloissa Aamun kanssa, lähdettiin koulutuskentälle tuttuja tapaamaan. Ensin tietty piti tarkistaa jaoston kalenterista, ketä kentällä harjoitteli, ja kun tuttuja ihmisiä näkyi olevan paikalla, ei muuta kuin Opelin nokka kohti kenttää.

Ja kylläpä siellä olikin koiria. Kolme ryhmää samanaikaisesti; kaks agiryhmää ja yks toko-ryhmä. Aamu jutskasi moooooonen koiran kanssa, suurin osa uusia tuttavuuksia, mutta muutama "vanha tuttu" mahtui myös "terapiakoiran" tuttavuuksiin. Nuuskuteltua ja leikittyä (tosin vaan hihnassa) tuli seuraavien koirien kanssa; flatit Noah ja Nelli (uusia tuttavuuksia Aamulle, mutta omistajat vanhoja tuttuja seuraneidille), jackrusseli Saku, sheltti Romeo, kääpiöpinseri Mexi, Aamun suosikkipojat, x-rotuiset Nicke ja Valle, ranskis Lilo (uus tuttavuus, olikohan nimi oikein?), sheltti Dustin ja koikkeri Elvis.

Uroksista varsinkin Elvis on tulisesti ihastunut Aamuun ja ihan aiheesta ,,,  Elvis ei pahemmin vieraita koiria siedä...ja siten Aurinkoinen toimii tavallaan terapiakoirana. Ei nimittäin ole helppo luottaa koiraansa, jos sillä on tapana olla sietämättä muita koiria. Vaan Aamun kanssa onnistuu, yleensä AINA. Oli rotu mikä tahansa. Tai koko mikä tahansa. Nätisti se kelli n. 1-vuotiaan Nelli-flatin kanssa ja samanikäisen urosflatin, Noahin kanssa, oli mukava ottaa tanssi-askeleita. Eipä näyttänyt Aamun selkä kipeältä, ei...

Pari tuntia siellä kentällä kului aikaa treenejä seuratessa ja kun tultiin kotiin, Aamu nukahti sikeään uneen. Tais ison polla rasittua kaikista uusista tuttavuuksista...