Tuuli näki tänään mölön. Lumiukon. Mistä sellainen nyt oli meidän maisemiin muuttanut? Eihän täällä ole lunta juur nimekskään! Mutta sellainen oli nyt yhden portin pieleen ilmestynyt. Sisukas oli tuo mölkö, sillä se ei liikahtanutkaan, vaikka sai aika kovaäänisen kohtelun. Käpysilmät tuijotti tiukasti mustia ja silmiäkään räpäyttämättä luminen ukko otti vastaan Tuulin kovaäänisen tervehdyksen.

Aamu ei puhunut mitään, kävi vaan ohimennen haistelemassa lumista ukkoa ja siunasi siinä samalla varmaankin mielessään Tuulin lapsellista käytöstä...haukkua nyt yhdelle metrin mittaiselle lumikasalle,,,  voi tuota nuorisoa, joka muuten huomenna täyttää 18 kk!