Ja hybridi Aamu. Vaimitensenytoli... Elsan ruokinta tulis varmaan pitemmän päälle halvaks, jos antais frouvan itse valita sapuskansa. Eläkeläinen nimittäin syö mm. heinää (sekä tuoretta, että leikkurisilppua), tikkuja, multaa, juurakoita, kissanpaskaa, ym, ym. Onkohan sillä ihan oikeesti jotain häikkää mahalaukussa, vai onko kyseessä vaan huono tapa?? Who Knows. Seuraneidin mielestä kyseessä on huono tapa, sillä jos se olis sairautta, ei Elsa olis noin normaali (mikä ON normaali Elsa?).

Seuraneiti teki tänään kesälomatripin Suomen Suurimpaan Kyläkauppaan. Rahaa jäi sinne jonkun verran, eniten siihen kenkäkauppaan sen Suurimman vieressä...Sessulit sai (totta kai) jotain tuliaisia; pari pussillista possukorvasiivuja. Ja ei, ei niitä yhdellä kertaa syödä, siivu kerrallaan, silloin tällöin. Ei nyt ihan syöpöiks sentään ruveta. Possunkorvat, tai salanimellä grisörönit muuten saa riittäämään kauemmin, kun leikkaa ne kahtia pensassaksilla (ei sähköleikkurilla...) Seuraneidillä on tapana leikellä korvia, siis possunkorvia, nuuka neiti kun on...eikä sessutkaan pääse lihomaan tai saa mahaansa kuralle, kun annoskoot on niin pieniä. Kyllä fiksut pärjää! Niin, possunkorvista meillä ei voi puhua oikealla nimellä, eikä liioin käyttää sanaa "keksi", sillä sillon koirat juoksevat keittiöön ja tapittavat tiettyä laatikkoa tai kaappia.

Muita sanoja joita Aamu käyttää ihan joka päivä on "kuppi" ja "lehti". Tosin nykyään seuraneiti ei enää ehdi pyytää Aurinkoista tuomaan kuppia keittiöön, kun on nappuloiden liotuksen aika, vaan Aurinkoinen marssii nykyään kupin kautta ja tuo sen pyytämättä, kun on rekisteröinyt, että ruokaämpärit kolisee. Ja etteikö koirat ajattele???

Koko kevät ja kesä ollaan muuten jatkettu siellä meidän  lenkkimetsikössä erinäisten aarteiden piilottamista ja etsimistä. Viime ajat ollaan piiloteltu yhtä kylkiluun palasta ja isompaa luuta. Aurinkoisella on ihan selvä muistikuva, mihin luut on jemmattu! Jonkin verran se hapuili sen jälkeen, kun oltiin oltu viikko mökillä, eikä kuljettu tuossa aarremetsikössä. Aurinkoisesta näki ihan selvästi, että se muisteli eri paikkoja ja kävi katsomassa sellaiset paikat, joihin ollaan luita jemmattu. Ja Elsa vaan kulkee höyrypäänä mukana. Ja etsii yhtä innokkaana kissanpaskaa. Jos vaikka onnistais. Höyry Häyrinen muuten päästeli taas aamulla oikein intiaanin sotahuudon, kun olin aika lähteä aamukävelylle. Voi että 9-vuotias koira voikaan olla energinen klo 06.00!!