Joko Tuuli on asunut täällä kolme viikkoa??? Viikot kuluu nyt siihen tahtiin, ettei itse pysy tahdissa mukana...Eilen varasin sille ajan ensimmäisiin rokotuksiin ja naapurikaupunkiin hurautetaan näin ollen 1.9.

Tuuli ja Aamu leikkivät tätä nykyä monta kertaa päivässä. Aamu on oiva lastenhoitaja, vaikkei ihan täysin luotettava, sillä jokaisessa flatissa asuu pieni kettu...Mutta todella nätisti ne leikkii. Kauhulla katselen, kuinka Aamu antaa Tuulin touhuta...näyttävät molemmat tietävän, missä raja kulkee. Aina välillä Aamun isot hampaat osuu Tuulia johonkin arkaan paikkaan ja se ulahtaa vienosti. Mutta Tuuli käy kuitenkin "vihaisena" Aamun kimppuun uudestaan. Mulle tulee mieleen ampiainen, joka ärsytettynä suuttuu vaan enemmän ja enemmän. Aamu taasen ei vielä ole ulahdellut Tuulin hampaiden takia, ihme.

Tuulista on tullut erittäin ahne. Se on keksinyt, että tässä hotellissa on pöytiä; tiskipöytä, keittiön pöytä ja olkkarin pöytä. Tiskipöydälle rääpäle pomppii ja pomppii, samoin keittiön pöydän reunalle ja olkkarin pöytää se ylettyy jo tullaamaan. Ähäkutti, se vaan on nykyään tyhjä  Tuuli on aikamoinen vieterikoipi. Ja ns. kettuloikkiakin se tapaa tehdä. Istuin aamulla lattialla ja Tuuli haistoi taskussani olevan nappulapussin. Hurja, minkälaisen kettuhypyn se teki; eli kaikki tassut yhtäaikaa ilmassa ja selkä köyryssä. Eihän sille voi kun nauraa.

Niin ja sitten yksi asia. Meillä on ilmeisesti täällä ainakin kolme flattia. Tuuli nimittäin näki tänään itsensä ensimmäistä kertaa peilistä. Sylikoira kun se on, eli kiipeä usein syliin, nostin sen tänään kantoon tuossa eteisessä. Peili, joka on asetettu siten, että se on lattiatasossa arkun takana (eli ei koiran näkökentässä normaalisti), kiinnitti yhtäkkiä Tuulin huomion. Kyllä sillä alkoi häntä heilumaan! Ja kun laskin sen lattialle, se ryntäsi siihen huoneeseen, joka on ns. peilin takana ja Tuuli oli aivan varma, että löytää sieltä huoneesta itsensä näköisen kaverin. Vaan eipä löytänyt. Onneksi.

Seuraneiti nimittäin näki viime yönä unta, että meille tulla tupsahti jostain 3 flattipentua lisää. Ne tuli ja meni. Ja mulla oli kamala huoli niistä, kun en pystynyt hallitsemaan kolmea yhdellä kertaa. Mikä onni herätä aamulla ja huomata, että sängyn vieressä "narisi" aamunarinoitaan oma Tuuli...huh.