Suunta siis kohti rannikkoa ja tarkoituksena kiertää sellainen tunnin kiekautus metsässä. Jo alkumetreillä seuraneiti huomasi, että ongelmia tulee. Metsätie oli erittäin jäinen ja vaikka seuraneidillä oli piikit kenkiensä alla, alkoi Elsan mahdollinen liukastelu mietityttämään. Joten ei muuta kuin metsään rämpimään. Mutta mihin ne koirat hävisi??
Puiden välissä vilahti jotain...Elsa. Menee kuin tuulispää jonkun hajun perässä...mutta missäs Aurinkoinen? Sitäkö se Elsa jäljesti? Jup, jup, sitähän se Elsa jäljesti. Nimittäin hajua. Mutta ei Aurinkoisesta lähtevää hajua, vaan tuuli toi mukanaan kalan hajun. Jostain. Ja löytyihän se Aamukin. Sieltä kuopasta kalojen kera. Nyt oli kiltti kalastaja-setä tuonut haaskaksi ketuille sen kokoisen lohen, tai siis lohirääpyt, että jos tuollaisia ui tuossa meressä, joka pauhaa muutaman kilometrin päässä, niin seuraneiti ei ui ensi kesänä! Vaikka toisaalta, ei seuraneiti mikään himoumari ole makean veden puolellakaan, joten antaa lohien polskia. Vaikka mistä sen tietää, saattoi tuo fisu olla uinut cittarin kalatiskiltäkin, mutta kummalliset ovat kalan kiemurat siinä tapauksessa olleet....päätyä metsään, jotta koirat niissä voisi pyöriä.
Niinpä. Elsa pestiin shampoolla uutena vuotena, ihan vaan pesun vuoksi. Tänään Aamu sai kokokroppapesun, mutta ei ihan huvin vuoksi, vaan siksi, että jos hajun perusteella pitäisi tunnistaa, eli viettäisi Aamun kanssa aikaa samassa huoneessa ilman pesua ja silmät kiinni, voisi luulla, että samassa huoneessa on kasa kaloja. Puolimätääntyneitä kaloja. Jipiii. Kyllä nuo flatit sitten ON kivoja koiria!
Ja vielä kun tuo Aamu-neiti kävi pitämässä välipala-hetken hirven rääpyissä, niin kyllä meidän kelpaa. Hirvenmaha-röyhtäisyt kera mädäntyneeltä kalalta haisevan turkin...noh, ainakin Aamu on puhdas, sillä ylihuomenna vietetään synttäreitä, joten täytyyhän juhlakalun kiiltää, eikös? Ja kiilllon seuraneiti haluaa shampoopurkista, ei lohiöljystä, ainakaan ulkoisesti. Huoh. (Mikäs sen keltaisen pörssin osoite olikaan?)
AINA MUISTOISSA
Kommentit