Jos mitään muuta ei keksi tekemistä joulukuisena, -dagen efter- itsenäisyyspäivä nro 91, niin voi vaikka ilmoittaa koiransa Seinäjoen agilitykisoihin. Niin kuin seuraneiti erehtyi taas tekemään. Joulukuisesta kisapäivästä on jo tullut perinne, muutaman kerran on ollut taukoa, mutta yleensä tuolla tulee käytyä....

Kolme rataa oli korkattavissa, maxi 3:ssa tälle seudulle epätyypilliseen tapaan, yli 70 osallistujaa. Jälleen kerran sai miettiä, mitä tekee hitaalla ja omia keksivällä lätyllä bordercollie-armeijan keskuudessa...Täytyy lainata erään meidän seuran ihmisen lausuntoa Aurinkoisen ensimmäisen radan jälkeen "Näytti siltä, että AINAKIN Aamulla oli radalla hauskaa" Niinpä. Sillain ehkä kolmen hylkäyksen verran. Neiti mennä viipotti, teki töitä tasan tarkkaan vain itteänsä varten. Seuraneiti oli ikään kuin vain näyttämässä radalla, missä ensimmäinen este on ja mistä viimeinen löytyy...huoh.

Tavoitteena siis on TULOS kolmosista, ei mitään muuta. Mutta kertokaa se tuolle höppänälle, siis Aamulle. Ekalta radalta ei siis tulosta, vaan hyl (x3) Toinen rata oli hyppäri, Aamu ihmeen kuuliainen, kunnes seuraneidillä meni pasmat sekaisin, kun esteitä oli jäljellä 3 kappaletta....Niin. Kyllä pituusesteen VOI hypätä mistä suunnasta ja kulmasta vaan, ainakin Aurinkoisen mielestä. Onneksi ohjausmoka sattui muutamalle muullekin, joten nou hätä. Me siis saatiin melkein tulos hyppäriltä.

Kolmas rata, eli kisa F Seinäjoen upouudessa kuplahallissa: Rata aiheutti kilpailijoiden joukossa naurunpyrähdyksiä...kolme täyspitkää putkea peräjälkeen, eli arvata saataa, että töppöstä sai laittaa toisen eteen! Kaiken kukkuraksi nuo putket, joita oli radalla täyssuorina 4 kpl suoritettiin kaiken kaikkiaan yhteensä seitsemän kertaa. Vauhdilla. Mielenkiintoista. Rata oli pitkä ja ihanneaika sen mukainen. Voittajalla ihanneaika alittui 25 sekkaa. Entäs saatiinko me tulos? Yep. Me saatiin tulos! NOLLATULOS!! Ihme ON tapahtunut. Muuten suht jouhevaa menoa, Aamumaiseen tyyliin, paitsi kepeillä. Siinä kohdin Aamu jostain syystä alkoi hyppiä seuraneitiä kohden; ei siis halunnut käsittää käskytystä. Ja Mujunen ei nostanut kättä vitosen merkiksi. Ihme. Aikaa paloi, mutta me saatiin miinus-NOLLATULOS. Vihdoinkin tulos kolmosista!

Rata siis Salme Mujusen, tänään Seinäjoella kisa f ja maxi3:

Kisojen välissä Aamu...mitäs muuta kuin seurusteli. Se bongasi kaksi hyvänpäiväntuttua, urosta, joiden kanssa on ennenkin jutskattu. Ja seuraneiti sai kurkata yhden nuolennopean flattitytön suuhun, jolta oli muutama vuosi sitten leikattu syöpä yläleuasta, koiran ollessa vain 1-vuotias. Kuono-osa oli aika hurjan muotoinen, mutta ei se kyseisen flatin vauhtia haitannut radalla...

Kirottu "flatti"syöpä, siihen törmää aina ja joka paikassa, jopa agilitykisoissa...