Dodiin. Seuraneiti otti 1½ tunnin iltapäivätorkut ja heräsi pirteänä ja kokosi ajatuksensa uudelleen. Ei auta itku markkinoilla. Vaikkei tässä nyt markkinahumusta ole tietoakaan.

Meillä päin siis on liikkeellä kennelyskää, tai jotain sen tyylistä koirien köhätautia. Muutama koira on sairastunut, joten kyllä tauti on tarttuvaa. Seuraneidin reeniryhmässä on yksi tautiin sairastunut ja huhun mukaan hallissa käyneistä koirista joku muukin olisi saanut tartunnan

Mutta onko Elsalla kennelyskä? Vai onko kurkussa/nielussa jotain "muuta"? Aiheuttaako esim närästys sen, että kurkunpää on ärtynyt? Nyt olis lääkitysvaihtoehdoissa seuraavia valittavia: kortisonitabut, yskänlääke, Antepsin. Ja ruokaan lisätään Tehobactia, että maha kestää. Sotasuunnitelma on siis seuraava: kortisoonitabuja (kyypakkauksesta) kolme kertaa päivässä, tabletti kerrallaan. Mahdollisesti yskänlääkettä, mutta kestääkö mahdollinen närästysmaha vätkää yskänlääkettä? Entä onko Antepsinista apua? Vai onko Elsalla muita kipuja, eli olisiko särkylääke se oikea vaihtoehto?

Kortisoonin mukana tulee jano...eli vettä menee siis jatkossa vieläkin enemmän!  Otetaan nyt päivä kerrallaan. Ihmeellisintä tässä touhussa on se, että Elsa on pirteä kuin peipponen, nälkäinen ja seuraa seuraneitiä kuin hai laivaa...eli ei kunto nyt niiiiin huonolta vaikuta. Paitsi yöllä. Miksei sitä köhää ilmene päivällä? Vaikka Elsa makoilee ihan samalla tavalla? Miksi kaikki kurjat asiat tulee aina yön pimeinä tunteina?

Aamu. Aamu, Aamu, Aamu. Sen ilme oli tänään näkemisen arvoinen, kun se nosti tyhjän, kannellisen voirasian lattialta suuhunsa ja puristi leukansa yhteen. (Voirasia oli siis hetekä aiemmin nuoltu puhtaaksi...Aamun toimesta, Elsallahan on rasvansyöntikielto) Ihme ja kumma, lootasta kuului melkein täsmälleen sama ääni, kuin Aamun naksuttimesta. Ja joka kerta, kun Aamu kiristi leukoja, kuului "naks" ja Aamun korvat meni hörölle. Kyllä se ihmetteli! Nyt sitten sopii vaan toivoa, ettei se vahvistanut itselleen "esineen pureskelua", eli naksuttelemalla itselleen...