Torstai on tässä seurakunnassa kauppapäivä. Koirien mielestä varsin mukava päivä, sillä kauppakassien tyhjentäminen ON kivaa. Ainakin Aurinkoisen mielestä. Pientä puhdetyötä voi aina keksiä, niinpä Aamusta on kehittynyt varsinainen tuhattaituri! Joku voisi sanoa kurittomaksi, joku kekseliääksi. Seuraneiti kutsuu koiraansa avuliaaksi. Aamu siis nostelee muovipussista tavaran kerrallaan seuraneidille. Haastavimpia ovat lihapakkaukset, ei siksi, että Aamu yrittäisi aukaista paketit, vaan siksi, että niitä on melkein mahdoton nostaa siten, ettei niihin tule reikiä. Varsinkaan, kun sitä oikeata nosto-otetta ei olla treenattu erikseen, vaan Aamu nostaa paketit parhaaksi katsomallaan tyylillä.

Mutta on niissä kasseissa muutakin särkyvää! Tänään keittiön pöydältä vieri vahingossa lattialle useampi Brunbergin suklaatehtaan "suklaasuukko", sellainen pehmyt, suklainen, paperi tosin päällä. Aamu huomasi tapahtuman ja riensi apuun, eli nosti yksi kerrallaan suklaasuukkoset lattialta ylös, painamatta niihin hampailla reikiä. Taitava koira.

Mutta sitten tapahtui taas jotain ihan hassua. Kun kauppakassit oli tyhjennetty, siirtyi seuraneiti tähän tietsikalle lukemaan päivän sähköposti-annoksen (ja tietysti vähän naamakirjaa). Hetken kuluttua Aamu ilmestyi tuohon viereen ja sillä roikkui jotain huulten välistä. Klickeri, eli naksutin. Aha. Thanks. Se siis oli löytynyt sen jostain, ehkä olkkarin pöydältä. Ollaan nimittäin viime päivinä harjoiteltua uutta jippoa; eli Aamun tulisi peruuttaa, kun seuraneiti marssii, mutta vähän tuo höppänä sekoilee, sillä Aamulle  on myös opetettu miten SE marssii, eli nostelee etutassujaan. Ja sitä se sitten tarjoaa, vaikka seuraneiti on ajatellut jotain uutta jippoa. Täytyy tarkistaa kriteerit.

Niin, ei siinä klickerissä vielä mitään, se oli vaan esimakua tulevalle....Kun seuraneiti oli korjannut Aurinkoisen suusta se naksuttimen parempaan talteen, jatkui sähköpostien lukeminen (siis seuraneidiltä). Aamu siirtyi olkkariin ja keittiöön ja sitten kolahti. Sillain tutusti. Aamu kävi hakemassa tiskipöydältä sen metallisen kahden desin mitan, jossa seuraneiti säilyttää napuja sitä varten, että voidaan ottaa uuden tempun toistoja usein, pitkin päivää ja iltaa....eli ensin tuo koira tuo naksuttimen ja sitten ne palkkionaput. Eli Aamu ei ottanut kuppia pöydältä syödäkseen niitä napuja, vaan kulki ylpeänä se kippo suussa ja varoi tiputtamasta herkkuja lattialle...! Ihme koira....ja miten niin pientä vihjailua  Eli ei muuta kuin seuraneidille naksutin käteen ja taskuun niitä napuja ja muutama toisto uuden opettelussa...Aamu kylläkin innostui niin, että tarjosi useampaa jippoa/temppua, kun tajusi, että nyt kikkaillaan. Mutta näin Aamu on viime aikoina toiminut. Eli seuraneiti yrittää olla vihjailematta, odottaa vaan, että Aamu tarjoaa oikeaa tekemistä, seuraneidin signaalien avulla. Ei aivan helppoa rauhalliselle koiralle, mutta aivotyö on sitä parhainta työtä! Tosin seuraneiti on hieman yllättynyt, että Aamu vihjaili tuomalla naksuttimen ja naput seuraneidille...