Kaiken kurjuuden keskellä on seuraneidin todettava, että pienestä paikkakunnasta on hyötyä, varsinkin jos on koiranomistaja. Seuraneidin mielialan nostattaja ja tämän iltaisen "ystävä hädässä tunnetaan" tunnustuksen saa Unni-koiran omistaja. Unni on pyreneitten paimenkoira, Ruotsin tuonti ja ikää tuolla salamannopealla neidillä on 5 kk. Unnin omistaja on seuraneidin "vanha tuttu", agilityharrastaja-kaveri ja melkein naapuri. Ja tämä ihminen koirineen siis tavattiin kaiken sen kurjuuden keskellä tänään iltalenkillä.

Aamuhan rrrrrrakastaa pieniä JA äänekkäitä koiria. Ja Unni ei ollut poikkeus. Mitä enemmän Unni haukkui Aamulle, sitä enemmän neiti ryömi ja makasi lopulta selällään Unnin edessä. Ja kun ei sekään auttanut, Aamu otti leikkiasennon ja päätti alkaa haukkumaan itsekin. Tosin hieman kumeammalla äänellä kuin Unni. Nämä riekkuvat neitokaiset availivat ääniään hautuumaan kupeessa, (joten sori vaan, jos siellä puolen muuria joku heräsi tai käänsi kylkeä...) heh, heh.

Unnin omistaja sai siis seuraneidin luopumaan ajatuksesta "myydä Elsa keltaisessa pörssissä". Kiitos siitä. Eipä silti, ei seuraneiti koskaan tosissaan voisi koiristaan luopua, varsinkaan kun Elsan käytöksen syyllinen löytyy tästä päästä hihnaa.