Syysloma, ihanaa. Aurinko lämmittää mukavasti ja seuraneidin lättylauma lähdössä metsään ulkoilemaan. Kesärenkaat alla, juu ja maa/tiet ihan kuurassa, pakkastakin -3 astetta. Elsa ensin autoon, se nyt on aina valmis automatkaan. Ja sitten Aamun vuoro tulla portista. Vaan eipä tule Aamu portista ulos. Seisoo portin sisäpuolella ja heiluttaa häntää rauhallisesti. Jahas. Onko nyt sitten kuunneltava koiraa taas kerran? Yrittääkö se sanoa jotain? Aamu EI halua hypätä autoon,  Aamu kieltäytyy metsälenkistä. Vahingosta viisastuneena ja koiransa tuntien, oli seuraneidin muutettava suunnitelmaa. Ei siis metsään aamulla. Käppäiltiin hihnalenkki taajamassa.

Onko Aamu kipeä, vai miksi se ihan selvästi ilmaisi, ettei halua autoon? Onhan tuota autoonmeno-temppuilua ollut aiemminkin, mutta nyt kun Aamun selän silloittumisesta on ihan röntgenlausunto, on parasta kuunnella koiraansa, jollei se halua jotain tehdä...Aamu kun on koira, joka ensin miettii ja tekee vasta tuumittuaan. Aina ja joka hetki. Elsa taasen tekee ensin ja miettii (jos miettii) vasta myöhemmin, mitä tapahtui. Aina ja joka hetki, vaikka ikää on jo lähemmäs 11 vee...