Sunnuntai ja seuraneiti kurssilla koko päivän. Koiralauma ja kennelpoika jäi mökkisaareen.

Puolen päivän aikaan, kun kurssilaisille suotiin ruokatauko, piippasi meikäläisen puhelin. Tekstiviesti saaresta: "Tuuli tippui plaanista,keulasta veneen sivulle, ei jäänyt alle. Sain kaasun pois ja nostin Tuulin veneeseen. Näyttää olevan kunnossa"  

VOI KAUHEATA!! Siis Tuuli oli tippunut veneen keulasta, kun vene ajoi ns. plaanissa, eli vauhtia oli aikalailla, vaikkei meillä mikään nopea vene olekaan...

Soitin KePolle ja hysteerisenä kysyin tapahtumien kulkua. Montakohan kertaa kysyin, "Onko se varmasti kunnossa"?

Olivat vieneet venelastillisen puita mökkisaaresta venesatamaan. Takaisinmatkalla koirat tietysti veneen nokassa. Aamulla on tapana istua takapuoli siinä veneen kokassa, Tuulilla on lupa tähystää, eli etutassut saa olla kokassa, mutta takatassut pitää olla penkillä. Mitä lie tapahtunut, eikä KePo huomannut tapahtunutta, mutta Tuuli oli siirtynyt kaikilla tassuilla istumaan siihen veneen kokkaan. Vastaan tuli vene ja KePo hiljensi vauhtia, ettei laineet hakkaisi venettä. Ja HUPS! Tuuli tippui veteen...

Luojan kiitos, se ei joutunut moottorin silvomaksi. Luojan kiitos, se on kunnossa. Luojan kiitos, se ei ole arka koira, eikä näin ollen vähästä säikähdä. Onneks Tuuli on jo tottunut uimari, mutta huonosti olis voinut käydä, jos koira olis joutunut veneen alle ja moottori olis ajanut sen päältä

Koko tapahtuma on nyt KePon tarinan varassa. Kaikkea ei ehkä seuraneidille ole kerrottu... Tuuli oli poimittu järvestä veneeseen takaisin ja matka oli jatkunut takaisin saareen. Tuuli ON kunnossa  ja ainakin KePo sai muistutuksen siitä, että nuorta koiraa ei voi jättää valvomatta, vaikkakin Tuuli on jo taitava veneilijä.