Maanantaina oltiin ihan pellolla. Ja pikkasen pelloSSA. Eli käytiin kimppareeneissä, nome-sellaisissa. Paikalla vaan kolme koiraa, naapurikunnasta Siiri, Tuulin mamma Venla ja Tuuli Tuivertaja. Ohjelmassa linjaa pienen muistin kera ja markkeerauksia Susanna F:n kurssin mallin mukaisesti (eli koirat siirtyi "osastossa" markkerattavan alueen ympäri), sekä lopuksi laahausjälki kauriinkoivella.

Tuuli oli taas kerran keskittynyt. Mutta TÄYNNÄ energiaa. Eli pikkasen oli neiti täpinässä, mutta teki ihan hyvällä tavalla töitä. Maltin kanssa saa tehdä paljon töitä, sillä Tuulin noutohalu on viedä siltä kaikki käytöstavat.  Mutta se täytyy kyllä sanoa, että Tuuli markkeeraa ihan kympin arvoisesti. Ainakin ykkösiä. Se etenee suoraviivaisesti markeeraamalleen noutoesineelle. Mutta, mutta, mutta...keskusteltuani Tuulin kasvattajan kanssa, luulen ymmärtäväni miksi Tuuli ei kärsi olla meikäläisen lähellä markkeerauksissa...se on niiin keskittynyt, eikä halua minkäänlaista häiriötä meikäläisen suunnalta (minäkö häirikkö?) Eli kun Tuulille tulee heitto, se NOJAA pois päin meikäläisestä. Susanna F neuvoi kurssilla, että siirtäisin itse painoni oikealle jalalle, jotta Tuuli ei kokisi painetta, mutta luulen, että joudun jopa ottamaan askelee taakse-sivulle, jotta Tuuli voi häiriöttä keskittyä. Ja itse keskittymisessähän ei tähänkään asti ole ollut vaikeuksia, mutta itseäni on häirinnyt se, kun koira pomppaa musta ½ metriä kauemmas, kun on markkerauksien vuoro. Linjalle lähetyksissä Tuuli sietää ohjaavaa kättäni, eikä häiriinny siitä. On ilmeisesti sisäistänyt, miksi käsi siinä on...

Eli hyvin paljon on vielä harjoiteltavaa, mutta ihan kiva nähdä, että pikkkukoira on viime kesästäkin kehittynyt taas jonkin verran. Luovutukset oli hyväksyttyjä 75%:sti. Jälkeä Tuulille ei olla vedetty sitten taippareiden, mutta hyvinhän tuo jäljestää. Jälki lähti pellolta, joten siinä Tuuli haki tuulen avulla jälkeä, eikä ollut kovin tarkka, mutta ei tietenkään erehtynyt jäljen paikasta ja toimitti aarteensa meikäläiselle erittäin tyytyväisenä.

Maanantaista vielä sen verran, että silloin Tuulin mamma Venla (Fi MVA & JVA Dantaran Backyard Baby) täytti 6 vuotta. Näin se aika kuluu...Onnea Venlalle!

Eilen tiistaina sitten kentälle tekemään muutama ns. tokoliike. Kisoihin asti en aio koskaan, mutta hyvähän noita liikkeitä on koiralle opettaa. Tuuli oli aivan mahtavalla tuulella! Se oli rauhallinen, keskittynyt, hillitty. Täydellinen isolla T:llä! Itse liikkeitä se osaa vain sen tasoisesti, mitä olen sille kyennyt opettamaan, muuta en voi vaatia. Sinänsä harmi, etten kykene enempään, sillä koiralla riittäisi intoa!