Team Storm kokoontui tänään kahden jäsenen voimin. Pikku-Wii juoksee vielä ensimmäisiä juoksujaan, joten mustat myrskyt Sinus ja Tuuli treffasivat agin alkeiden merkeissä. Vanhan kertausta ja yksi uusi asia. Eli rengas oli ns. vanha asia, kepit Tuuli menee nyt oikealta puolelta kuuden kepin virityksellä  ja sitten se uus asia, eli kääntyminen siivekkeen ympäri. Tuulilla ei vielä rimoja, vaan ponnarit. Syyskuussa sitten hyppytekniikka-kurssin "tuomion" jälkeen aletaan käyttämään rimoja.

Hyvin Tuuli tsemppasi taas. Sen mielestä tosin kaikkea pitää kokeilla ensin tassulla ja tietäähän sen, miten rikkoutuvan renkaan käy, kun flatti sitä tassulla huitaisee  no joo, tuskin Tuuli vauhdissa tassujaan alkaa huitomaan, mutta ihan selvästi se käyttää etusiaan, kun yrittää muistella, miten asiat tehdään.

Kepeissä, niissä 2+2+2 kepeissä on Agimetin tarra siinä keskellä. Ja jostain syystä Tuuli on oppinut, että sitä tarraa pitää kyylätä, kun kepit suoritetaan siten, että ohjaaja on keppien vasemmalla puolella. Huoh. Oon tainnut naksutella täysin väärässä kohdassa  

Mutta sitten se illan jännitys-momentti. Juuri kun olin pakkaamassa Tuulia auton takaluukkuun kentällä, soi puhelin. KePo soittaa ja sanoo vaan lyhyesti: "Ongelmia, suuria ongelmia"...Aamu, tuo kaikkien jänisten kauhu, oli bongannut kaupungissa, ns. Vanhan Sataman metsässä jäniksen ja NAPS! nahkahihna oli mennyt POIKKI-KATKI ja Aamu tietysti tikkana TÄYSILLÄ jäniksen perään. Tuo kyseinen alue on kauniina kesäiltana suhteellisen kansoitetttu läheisen meren ja uimarannan, sekä purjehduspaviljongin ravintolan aukiolon takia. Eli porukkaa, nuorisoa autoineen liikkuu alueella paljon.

Lähdin sitten Aamua etsimään ja olin jo varautunut siihen, etten löydä sitä hengissä, sillä kyseisen metsän toisella puolella on pitkä suora satamaan ja siellä ajetaan yleensä LUJAA.

Soitin KePolle ja kysyin, kauanko Aamu oli ollut jäniksen matkassa ja saman keskustelun aikana KePo sanoo "Tuolta se nyt tulee". Hengissä!

Luojan kiitos se taas selvisi yhdestä keijujen kutsusta hengissä. Eihän sitä millään voi kuvitella, että nahkahihna katkeaa...mutta tulipahan tuokin koettua, toisen kerran. Elsan kanssa on nimittäin kans kerran nahkahihna napsahtanut poikki..

Käytiin sitten vielä jäähdyttelemässä Aamua merivedessä kera Tuulin ja samalla reissulla tavattiin KePon serkku, joka kertoi nähneensä mustan koiran hetkeä aikaisemmin hiekkatiellä...ja muutama auto oli joutunut koiran takia pysähtymään. Onneksi. Voi tuota meidän Aamu Aurinkoista. Koskahan se lopettaa keikkailun??