Sanoin, ja pistin oven kiinni. Koirat samoissa tiloissa, kaksistaan

Jäin rappusille kuuntelemaan. Ensin oli hiljaista. "Joku" raapaisi ulko-ovea  ja kitisi hiljaa. Sitten alkoi protesti-väykytys. Ja Aamu istui sängyllä, väykyttämässä. Ei muuta kuin  - taakse poistu -  ja autolla veks...

Hieman hirvitti tulla kotiin. Aamu nimittäin vaan haukkui. Niin kuin se aina haukkuu,kun tulen kotiin. Oliko Tuuli edes hengissä?

Sama fiilis on täällä talossa ennenkin koettu, siis se, että onko sisällä olevat hengissä...isääni kun aikoinaan kävin töiden jälkeen auttamassa, kun hän makoili kuolinvuoteessaan, jos nyt näin dramaattisia ollaan. Onhan otsikkokin sen verran "taivaallinen" . On täällä talossa ennenkin katsottu kuolemaa silmästä silmään ja kuolema on vienyt pidemmän korren... siitä tulikin mieleen...

Selailin valokuvia koneelta. Elsaa tuli ikävä  Kaksi kuvaa on jotenkin niin identtiset. Ja karmaisevinta asiassa on se, että ne on kuvattu melkein päivälleen samana päivänä, mutta vuosi on siinä välissä kulunut aikaa. Kuinka paljon voikaan yhdessä vuodessa tapahtua..

Tämä kuva on otettu 7.8.2009 saaressa. Vasemmalla pötköttää Aamu ja oikealla Elsa, ison koivun varjossa

Tämä kuva on otettu viime pyhänä, eli 6.82010, saaressa. Vasemmalla Tuuli ja oikealla Aamu. Saman ison koivun varjossa. Kuvakulma on vaan toinen ja kuvien välissä aikaa on kulunut vuosi ja yksi päivä.

Ai niin, on Tuuli hengissä, vaikka se olikin hiljaa, kun tulin kotiin..