Alkaa jo ahdistamaan tämä lumimäärä  Eilen pakkasin koirat autoon tarkoituksena heittää mukava metsäkeikka, vaan huonosti kävi sen keikan. Ei päästykkään metsään, koska metsätie oli pyryttänyt umpeen, eikä nuoren koiran ja selkävikaisen kanssa noin vain lähdetä rämpimään  Koirat olivat yhtä hämmästyneitä ja pettyneen oloisia kuin minäkin, kun jouduttiin kääntymään autolle takaisin lyhyen yrityksen jälkeen. Voi sitä tunnetta, kun viime keväänä pääsin kulkemaan Aamun kanssa sulaneita metsäteitä pitkin. Muistan kulkeneeni vesilätäköiden läpi, ihan kuin lapsena, vain siksi, että PÄÄSIN niiden läpi kulkemaan, eikä tiellä ollut LUNTA!

Lumimassat pihalla avaa uudet leikkimahdollisuudet lapsenmielisille. Niin kuin Tuulille. Lumikasoissa on kiva kiipeillä ja niitä pitkin on kiva vyöryttää joko lumipalloja tai oikeaa palloa. Hetki sitten Tuuli toi sisälle n. tennispallon kokoisen jääkimpaleen ja pudotti sen sitten yhteen pahvilaatikkoon ja kulki pää pahvilaatikossa olohuoneeseen, törmäten matkalla Aamuun, joka katseli touhua ihmeissään. Niin, että mikäli ei ohjelmaa järjestetä, niin lätyt järjestää ohjelmaa itse

Niin ja kun aiemmin päivällä annoin Tuulille puuluun ja Aamulle jämät toisesta, oli tilanne seuraava, kun menin olkkariin seuraavan kerran...

Tuuli löytyi puremasta omaa luutansa, mutta Aamu, tuo 6-vuotias otus oli käynyt aukaisemassa namilaatikon (joka on keittiönkaapiston laatikko) ja istui tuossa tuon näköisenä. Tilanne ei siis ole lavastettu, vaan tuossa tuo lätty istui paikoillaan, vaikka kävin kameran hakemassa toisesta huoneesta.

Miten niin protesti, että annoin lyhyemmän pätkän puruluuta Aamulle??