Paikallinen agiseura sai (vihdoinkin) Ulla Kaukosen kouluttamaan. Vaikka olin jo kerran aiemmin kuunteluoppilaana ollut, valitsin viettää koko viikonlopun muiden koiria katsellessa ja opiskellessa. Eikä mennyt hukkaan hallissa istutut tunnit, taas näin enemmän, mitä viimeksi syksyllä -09, kun hyppytekniikkaa tuijottelin.
Jälleen kerran havahduin siihen, kuinka tärkeä koiran terveys itseasiassa onkaan. Ihan arjessa, mutta erityisesti agissa...joten aloitanko ylipäätänsä Tuivertajan kanssa koko lajia, kun meikäläisen koirat eivät vielä tähän mennessä ole ehjinä pysyneet??

Tuuli tosin kuntouttaa itseään jo aikaisessa vaiheessa, vaikkei sillä kiputiloja tietääkseni olekaan..Tuuli nimittäin on keksinyt meidän megasuuren jumppaPALLON ja pyörittelee sitä  Luulen, että alunperin kun Tuuli bongasi pallon, sen oli tarkoitus käyttää jumppapalloa ns. rappusena kirjahyllyn päälle, pallo vaan kuitenkin liikkui, ennen kuin flatinpoikanen ehti tehdä virhearvioinnin ja yrittää aikomaansa. Sillä seurauksella Tuuli nyt aina silloin tällöin nousee palloa vasten ja pyörittää sitä itseään kohti. Aika hassun näköistä touhua, mutta mikäs tässä hotellissa olis normaalia touhua, kun vakiasiakkaina on kaksi lättyä?

Tänään tuli muuten todettua, että Tuuli tietää, ettei portista mennä ilman lupaa. Aamulla oli pyryttänyt n. 10 cm lunta ja kennelpoika häipyi lumitöihin aamutuimaan. Koska koirat olivat jo olleet ulkoilemassa, ei kennelpoika ajatellut niiiden tulevan enää hetkeen ulos ja jätti portin kadulle auki. Päästin Tuulin ulos ja samalla huomasin portin olevan auki ja Tuulin bongaavan sen faktan, että kennelpoika oli tulossa kadulta pihalle, eli portin sisälle. Ja onhan selviö, että flatti on menossa vastaan, kun joku on tulossa pihalle. Ja hämmästys olikin seuraneidillä suuri, kun Tuuli pysähtyikin portin sisäpuolelle, eikä kaahannutkaan avoimesta portista kadulle. Fiksu likka. Vaikka tosin tuossa tilanteessa ollaan oltu ehdottomia. Portista ei olla menty kuin kerran epähuomiossa (ajatuksissa) ilman lupasanaa "saa (mennä"). Eli myös seuraneiti saa taputtaa itseään olalle ja olla tyytyväinen siihen, että kerrankin on pitänyt yhdestä periaatteestaan kiinni..

Entäs Aamu? Aamu voi ihan hyvin, vaikkakin sen ulkoinen habitus ei ole kovin silmiä hivelevää katsottavaa. Lihaskunto on huono, mutta Aamu kykenee venyttelemään, joten selkä ei ole nyt niin kipeä, kuin muutama viikko sitten. Hierojan tilasin sille taas, joten tiedossa möyhintää. Ja toivottavasti saadaan tänne helmikuussa vieraileva eläinfyssari, joten jos taas sais itseään niskasta kiinni ja autettua koiraansa hieman enemmän. Faktaa on vaan se, että omistaja on laiska jumppari,,,joten eihän koirakaan ihan itsestään jumppaile