Seuraneiti tuossa muutamaa päivää aiemmin kertoi Ikean tuliaista, eli kolmesta muskettihiirestä, jotka muuttivat tähän hoteliin koirien kiusaksi. Kyse on siis pienistä pehmoleluista, joita seuraneidin oli tarkoitus oikeasti käyttää työrekvisiittana, mutta toisin kävi tässä koirataloudessa, kuten arvata saattaa. Pehmoleluhiiristä yksi on muuttanut lattiatasolle elämään. Hiirenloukkuja ei tarvitse säikkyä, mutta muuta saksipurentaista on kyllä lattiatasolla odotettavissa. Nimittäin kaksi lättyä, Aurinkoinen ja Else-Maj.

Ensinhän seuraneiti on leikittänyt Aurinkoista kera leikkihiiren. Nyt kun leikkiä on toistettu päivittäin, ymmärtää Aurinkoinen etsiä juuri tuon kyseisen lelun kaikkien lelujen joukosta. Vaikka matkalla hiiren luo, tuppaa löytymään yhtä sun toista esinettä, mutta kyllähän se Valkoinen hiirulainen on lopulta löytynyt. Eli Aurinkoinen selvästi hakee itselleen varmistusta asiaan ja ratkaisee tehtävän joka kerta omalla tavallaan.

Mutta Elsa se sitten osaakin yllättää! Seuraneiti on aina pitänyt Elsaa jotenkin, sanoisko koirana, ei niinkään ajattelevana olentona. Mutta kuten sananlaskussakin sanotaan, sokea hiirikin lopulta löytää etsimänsä, niin myös Else-Maj. Tuossa hetki sitten seuraneiti pisti Aurinkoisen etsimään "Valkoista" hiirtä. Aamu etsi, etsi ja etsi. Kävi huoneita läpi ja löysi tiensä keittiöön missä Valkoinen makoili tiskikoneen vierellä. Mutta mitä tekee Elsa? Kävelee Valkoisen hiiren luo ja tökkää sitä nenällään! Elsa on siis siinä sivussa oppinut myös lelun nimen, vaikkei sitä ole Elsalle varsinaisesti opetettu. Ilmeisesti Aamun palkkaus on ollut riittävä motivaattori Elsalle ymmärtämyksen ja oppimisen polulla. Niinpä. Marsistakin on löydetty viitteitä elollisesta....taitaa olla sama Elsan pääkopan kanssa...