Niinpä. Mikäs meidän taloudessa muuttuisi? Totta kai jonkun koirista on onnuttava. Eihän ne muuten olis mun koiria

Käytiin iltapäivällä hiekkamontuilla. Koirat ihan fiksusti, ei mitään ylimääräisiä kaahailua, hyvin hillittyä menoa. Me risteiltiin muutaman hiekkamontun väliä, kahlailtiin vedessä ja leikittiin hiekassa. Kiivettiin pienehköä hiekkadyyniä ylös ja alas. Aamu oli välillä kiinni, ettei se lähtenyt viemään Tuulia mihinkään walkaboutille...eli omia teitä...

Ja kun tultiin kotiin meinasi Tuuli tehdä Elsat, eli hypätä autosta ilman lupaa. Se odottaa ihan suhteellisen hyvin peräkontissa, mutta haluaisi tehdä kuten Aamu, eli hypätä sieltä alas. Ja siihen en vielä suostu. Tuuli Tornado kokeili siis tänään autosta hyppäämistä ja sain sen viime hetkessä kiinni, ennen kuin se iskeytyi katuun. Tuulista kuului "ööööömphf" ääni, kun koppasin sen ilmalennosta syliin ja epäilen, että tassu venähti siinä tohinassa. Nimittäin kun se oli levännyt hetken metsäkeikan jälkeen ja lähti liikkeelle, oli näky surullinen  Tuuli linkuttaa oikeaa etusta, ihan kunnolla. .

Nyt sitten pitäis levätä , mutta kertokaapa se 11-viikkoiselle flatille...Mutta portaissa mennään nyt hissillä, eli seuraneiti-sellaisella. Kannan ylös ja alas, että Tuulin oikea tassu ja etulapa saa levätä...