Taas käytiin keijuja kiusaamassa, seuraneiti ja Aamu. Kovin oli keväinen metsä täynnä elämää ja keijutkin huhuili Aamua ja lauleli sulosointuja, mutta jälleen kerran seuraneiti veti pidemmän korren!

Aamu on itse asiassa aika kettu. Se tietää mitä seuraneiti siltä haluaa ja lukee eleitä tosi hyvin. Ymmärtää pilliä, ymmärtää käsimerkkejä. Mutta on itsepäinen ja omaa ehkä hieman johtajan elkeitä...Mutta toisaalta ei.

Tänään seuraneidille tarjoutui oiva tilaisuus tarkistaa, osaako Aamu ns. ohjauskäskyn ja luottaako koira niin paljon seuraneitiin, että tehtävä onnistuu. Tilanne siis tämä:

Aamupäivällä, kun oltiin pihahommissa, hävisi seuraneidiltä puutarhasakset. Kuinkas ollakaan, Aurinkoisen toimesta. Ja ne kyseiset puutarhasakset Aamu hylkäsi takapihalla olevan, AINOAN lumikasan taakse, ilmeisesti siksi, että saksia oli hankala riepotella suussa, koska ne oli 'auki'. Muutamaa tuntia myöhemmin seuraneiti tarvitsi kyseisiä saksia sodassa ruusupensaita vastaan ja kutsui apujoukot paikalle. Käsky kävi, koira sivulle. Käsimerkki koiran kuonon suuntaisesti, odotuksen kasvattamista ja käsky "eteen"! Ja mitä tekee Aurinkoinen, etenee määrätietoisesti ja suoraviivaisesti puutarhasaksille, vaikkei niihin ensin ollutkaan näköyhteyttä. Hieno homma, koiruus sekä luotti seuraneitiin, että käytti samalla muistiaan, sillä Aurinkoisesta näki ihan selvästi, että se tajusi tehtävän! Hieno homma, Team Tumpelot!! Paistaa se aurinko risukasaankin...