Joulukuusi on vielä pystyssä, samoin kuusenpallot ovat saaneet olla rauhassa. Muutamaa punatulkkua kuusessa on maisteltu ja koristenauha on kerran lähtenyt matkaan kuusen oksilta ja samassa rytäkässä irtosi yksi kynttilä, mutta muuten tilanne on ihan hyvä, siis kuusen osalta...

Tuulilla vaan oli taas sellainen "ei korvia, ei korvia" ♪ ♫ aamu tänään. Me oltiin niiiiiiin eri aaltopituudella, kun vaan koira ja koiran ulkoiluttaja voi olla. Tuuli on maailman keskipiste, sen mielestä sen teot oli niitä ainoita oikeita ja seuraneidin tuli vaan kiltisti totella. Vaan toisin kävi. Ymmärtäähän sen, että energiaa on kerääntynyt, mutta täytyyhän koiraan siitä huolimatta saada joku yhteys, eikö??  Huoh, viekää pois tuo murkku ja tuokaa takaisin mun kiltti pentu!

Tuulille ja Aamulle oli järjestetty treffit, uuden tuttavuuden, berni Nanan kanssa. Nanalla on kokoa ja massaa; se on sellainen 42-kiloinen ja parivuotias neiti. Kiltti koira ja hyvin tottelevainen. Ainoastaan koko ajan pystyssä oleva häntä aiheuttaa vääriä signaaleita...esim Aamulle. Aamu, joka ON yleisystävällinen koiraterapeutti nimittäin nappasi Nanasta heti ensitreffauksella karvanäytteen  ja Tuulia pelotti, ihan niin, että se kiljahteli pelosta, kun Nana tuli kohti..Mutta ei hätiä mitiä, koirat irti ja ihmislauma liikkeelle. Aamu meni joukon edellä, kuten aina, ja Nana keskellä, Aamua suuresti kunnioittaen. Tuuli sitten pyöri ihmisten keskellä, mutta rohkeni aina välillä jutskata Nanan kanssa.

Jonkin matkan kuluttua tilanne oli jo OK. Aamu muistutti niskavillojen nostolla asemastansa aina välillä ja nuorimmaiset sulivat sen verran, että leikkikin jo onnistui. Hieno juttu, samalla saarella kun asutaan kesäisin ja sukulaisia ollaan. Siis ei me koirien kanssa, vaan me ihmiset keskenään . Yhteiselo on siten mukavempaa, jos koirat tulee toimeen keskenään...

Vähän ihmetyttää Aamun reaktiot välillä. Mutta toisaalta, ei sillä montaa 42-kiloista koiratuttavaa ole, varsinkaan isompaa, kuin se itse  Aamu kun on tottunut olemaan se "iso ja kiltti". Tuulin käytöksen taas ymmärtää. Se on juuri tuossa vaiheessa itsensä kanssa. Aamulla mentiin polleana ja riepoteltiin seuraneitiä, mutta parin tunnin päästä olo oli sillä kuin märällä rätillä. Hyvä niin. Juuri tuollaista Tuuli tarvitseekin, jotta se tajuaa olevansa KOIRA.

Nyt on pikkukoira ihanan väsynyt. Se siis nukkuu. Kyllä nukkuva flatti onkin kaunis katseltava