Tylsää. Seuraneidillä on tylsää. Sataa, sataa aina vain sataa, mitä nyt tehtäisiin Tiina mietti. Noilla sanoilla alkoi yksi lastenkirja, jota seuraneidille luettiin lapsena satoja kertoja. Ja nyt tosiaan sataa, sataa aina vaan sataa. Ja seuraneiti miettii mitä nyt tehtäisiin.

Lätyt ovat paistaneet tänään lättyjä. Ja kunnon kokki saa tietysti maistiaiset, niin täälläkin taloudessa. Muuten ei sitten olekaan ollut säpinää. Tälläistä ilmeisesti on, kun koira on parhaimillaan. Ne vaan lepäävät kotioloissa, eivät siis tee yhtään mitään ylimääräistä. Näin ilmeisesti kunnon koiran tuleekin toimia. Maata ja nukkua jossain täällä sisätiloissa, ilman että seuraneiti tiedostaa niiden olemassaoloa. Ei stressaa meidän lätyt, ei tosiaankaan! Tai sitten ne vaan kerää energiaa syksyä varten.

Aurinkoisella on tähän asti joka syksy ollut jokin ihme energisyys-kausi. Silloin kun tuo kausi "on päällä", se tekee koko ajan jotain hommaa, eli on aika aktiivinen. Seuraneiti epäilee tuon energisyyden olevan sidoksissa tuon hårmååni-hiiren kiimakiertoon, eli silloin kun valeraskaudet ym. tylsät asiat on podettu, Aamu voi parin kuukauden ajan tosi hyvin ja on todellakin energinen. Kunnes taas seuraava juoksu alkaa lähestymään. Kaikki nämä mielialavaihtelut on saaneet seuraneidin pohtimaan Aurinkoisen steriloimista. Mutta entäs jos tuo rinsessa muuttuukin VIELÄ rauhallisemmaksi??

Kaksi koiraa on tässä taloudessa operoitu, eli kohtu poistettu. Wilmalle operaatio tehtiin pakon edessä, sille tuli märkäkohtu, Iiris taas operoitiin samasta syystä kuin Aamukin olis tarkoitus leikata, eli Iikkuli ei voinut hyvin kohtunsa kanssa. Se vaan masentui ja makoili sohvalla. Seuraneiti muistaa vielä kuin eilisen päivän Iiriksen leikkausta seuraavana päivänä. Seuraneiti muistaa ihmetelleensä, voiko koira muuttua yhdessä yössä niin iloiseksi ja eläväiseksi, haavasta huolimatta?? Ikävä kyllä Iiris ei saanut elää tervettä aikaa kuin 8 kk, jonka jälkeen kasvain rintaontelossa alkoi näyttää ensimmäisiä oireitaan. Hyi ällötys, minkälainen kesä meillä olikaan vuonna 2003. Iiristä hoidettiin, eikä syöpä löytynyt kuin vasta elokuun 15 vuonna 2003. Jos (aina tuo sana JOS), siis JOS olisin tajunnut kuvauttaa Iiriksen aiemmin, olisi syöpäkasvain löytynyt aiemmin. Mutta ainahan näihin asioihin liittyy tuo sana JOS. Ja jossittelu ei enää auta, ei se auttanut silloinkaan. worried.gif weepy.gif sigh.gif