Eilen oli taas sellainen ilta, että seuraneiti muisti, miksi Elsa Eläkeläinen on joskus leikisti ollut myynnissä ja HALVALLA. Miten vanha koira voikaan olla noin älyttömän egoisti ja täynnä ENERRRRGIAAA? Elsan meno iltakävelyllä muistutti junan etenemistä...kiire, kiire, kiire. Ei varsinaista vetämistä, mutta jumalaton kiire, mutta minne?? Vai onko Else-Maj niin omistajaherkkä, että aistii seuraneidin "tiukan pipon" ja yrittää siksi nopeasti ratkaista asiat ja ikään kuin ottaa ohjat omiin käsiin? Hmmm. Huoh. Joskus seuraneiti on haaveillut nauttivansa Elsan vanhuuden päivistä, mutta huoh, eipä näytä tahti hidastuvan vaikka ensi helmikuussa muori täyttää 10 vuotta!

Aamu sitten. Jos tämä on oikeasti meidän Aamu, tilaan ajan sterilointiin heti huomenna. Millainen ilopilleri meillä onkaan asunut nyt pari päivää! Hyväntuulinen Aurinkoinen kerjää huomiota pienillä tempuilla, kantaa erinäisiä tavaroita ja on erittäin huomionkipeä. Sillain typerän huomionkipeä. Hassuttelee ja nauttii selvästi olostaan. Pennut on hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja energiaa Aurinkoisella on kuin pienessä kylässä. Mutta sillain sopivasti, ei niin kuin Else-Majlla...