Sitä fiilistä ei kaikki ymmärrä. Siis sitä tunnetta, kun kulkee syksyisessä metsässä koiriensa kanssa. Mikään maailman murhe ei tuonne metsään tänään yltänyt. Siellä olis voinut olla kauemminkin, mutta kun joukossa on 2 +(1) invalidia, on reitti valittava tarkoin, ettei tuloksena ole lauma kipeitä kulkijoita. Kierrettiin siis yksi "erämaa"-lampi/järvi. Ja ei kai tarvitse sanoa, että koirat nauttivat iltalenkkeilystä?

Tässä ne tuhisee rantaheinikossa

Ja tässä kuvassa Aamu (korvien koon perusteella) on matkalla sinne minne nenä vie.

Kotiintulijaisina muutama hirvikärpänen ja kaksi mutaista, mutta tyytyväistä lättyä...