Eilen tokokentällä, tänään päätin lähteä töiden jälkeen koirien kanssa "erämaahan". Eli ei kun auton nokka kohti Pörkenäsiä ja menoksi! Puolukanpoimijoita oli heti auton parkkipaikalla takapuolet pystyssä, mutta muuten saatiin olla yksin. Tai no, yksi erämaa-pyöräilijä tuli vastaan ja tervehti. Kumma, miten kaikki tuntemattomat tervehtii aina keskellä metsää , ajatteli varmaan, että oon aika ihme tyyppi, kun siellä keskellä "ei mitään" tulin vastaan...

Aamukin käyttäytyi hyvin. Se sai juosta vapaana koko 1½ tuntia, eikä aikonutkaan keijujen matkaan. Ikävä kyllä autoon hyppääminen on hieman työlästä, joten johtuikohan tämän päiväinen tottelevaisuus jäykästä selästä?

Kun oltiin käppäilty ja tultiin takaisin autolle, kaivoin dami-laukun autosta. Suunnitelmissa ohjausta häiriödamilla. Ei kun koira istumaan hiekkatielle, ohjausdami jonkin matkan päähän tielle (tehtävä selvä!) ja sitten se häiriödami risteävälle tielle oikealle. Ajatuksena siis, että Tuuli ohjautuu suoraan damille, eikä välitä damista siinä risteävällä tiellä. Piece of cake, koira toimi kuin unelma, joten lisäsin välimatkaa peruuttamalla. Helppo nakki, häiriödami ei ollut häiriöksi, vaan Tuuli teki noudon hyvin.

Sitten vaihdoin häiriödamin puolta, eli siirsin sen tien vasemmalle puolelle, eli sinne risteävälle polulle, mutta vasemmalle. Sama juttu, lähetin koiran, mutta sinnehän se meni, häiriödamille. Kielsin ja vahvistin "eteen"-käskyä ja niin tuo pikkulikka luopui häiriödamista ja kävi hakemassa ohjauksen. Tässä vaiheessa olis pitänyt tajuta lopettaa...mutta käänsin koiran sille häiriödamille ja lähetin. Tuuli ohjautuikin tien oikealle puolelle, eli se muisti selvemmin sen puolimmaisen damin jostain syystä. Vai olinko kieltänyt niin voimakkaasti, ettei se "uskaltanut" noutaa häiriödamia tien vasemmalta puolelta??

Kerrankin toimin nopeasti. Kun Tuuli ohjatui sinne oikealle puolelle, puhalsin pilliin. Koira pysähtyi kuin seinään ja kääntyi mua kohti ja ISTUI alas!!! HALLELUUJA! Mikä fiilis! Sitten vaan vasenta kättä damin suuntaan ja koira ohjautui tien yli suoraan damille...On se vaan ihme koira

Taisin silti ahmia ja harjoitella vähän liian sekasortoisesti pikkuflatin pään menoksi. Se vasemmalle viety häririödami olis pitänyt jättää viemättä, eikä sitä olis kannattanut ohjauksella haetuttaa. Näin oppii siis koiran lisäksi myös ohjaaja. Minä virheistäni, koira onneksi positiivisella vahvistamisella!