Elämä jatkuu sikailusta huolimatta. Tähän laumaan ei varsinainen possutauti vielä ole iskenyt, vaikka joissakin yksilöissä on sikailua havaittu jo useamman vuoden ajan. Mutta silloin on varmasti ollut kyseessä jokin toinen virus....viruksen nimi alkaa E:llä ja loppuu A:han ja välissä on kirjaimet L ja S  Tänäänkin aamulenkillä tuo kyseinen possu löysi täältä kaupunkialueelta sitä itteänsä; jätöskasan a´la homo sapiens...jaa-a, ei voi taas kuin ihmetellä, että joku oli tuossakin kohtaa kaupunkia istunut pa*kalla

Mutta nähtiin me jotain muutakin kuin vain jätöksiä. Aamukävelyllä kohdattiin tuttu vuosien takaa, walesinterrieri Accu, jonka kanssa Aamu aloitti agilityalkeet. Accun emännän (ja Accun) kanssa tavattiin viikottain ja opettettiin koirille agilityn alkeet. Tai siis lähinnä tutustutettiin koirat esteisiin. Tehtiin se niin sanottu pohjatyö, mikä yleensä alkeiskursseilla tehdään. Aamun "ura" jatkui, Accu jäi useammasta eri syystä pois agilitykentiltä.

Accun perheeseen kuului ennen myös vehnäterrieri Macy. Macy elelee nykyään mummolassa ja viettää ansaittuja eläkepäiviä. Macy on oikeastaan ainoa koira, jonka Elsa on avosylin hyväksynyt. Macyn Elsa tunnisti jo kaukaa, eikä Elsa KOSKAAN osoittanut mitään aggressiivisuuden merkkejä Macya kohtaan. Sen koiran seurassa Elsa oli aina rento, jostain ihmeen syystä. Jos satuttiin kohtaamaan Macy lenkkipoluilla, heilutti Elsa jo kaukaa sille häntää....Macyn ja Elsan välinen ystävyys on arvoitus, jota seuraneiti ei koskaan ole kyennyt ratkaisemaan. Elsa vaan rakasti Macya yli kaiken! Muutama musta koira, siis lätty on tietysti seuraneidin tuttavan kautta myös ollut Elsalle hyvin rakas, mutta yhdenkään mustan kanssa ei Elsa koskaan ole käyttäytynyt kuten vehnis Macyn kanssa.